Fujin ehkä menestyksekkäin kameramalli

Fuji julkisti peilittömän X-T1 –mallinsa huhtikuussa 2014, eli on nyt ollut markkinoilla kaksi vuotta. Itse olen käyttänyt sitä kesästä 2014 lähtien. Ensin peilijärkkärin kaverina, sitten varsinaisena kuvaustyökalunani. Kamera on osoittanut vahvuutensa, mutta myös heikkoutensa tänä aikana ja siitä tässä tekstissä on sitten tarkempi erittely.

Perustuu firmisversioon 4.3.

Teoriassa

Fujifilm X-T1 oli julkaisunsa jälkeen valmistajan ykköskamera jättäen kauas taakseen nimellisen ykkösen, eli X-Pro1:n. Kamera on tarkoitettu aktiivikuvaajalle ja ammattilaisille. Tästä kertoo jo se, ettei kamerassa ole mitään täysautomaattimoodia tai kissankuvausohjelmia. No, saa sieltä tosin lelukameraefektiä ja jotain vastaavaa jpg-kuville. Säätimiä on riittävä määrä ja useimpien asetusten muuttaminen nopeasti on mahdollista ilman valikoissa seikkailua.

Tämä oli myös Fujin ensimmäinen sääsuojattu runko. Kirjoitushetkellä mallistossa on myös toinen suojattu malli, eli X-Pro2. Julkaisuhetkellä markkinoilla ei vaan ollut vielä yhtään sääsuojattua objektiivia, mutta nyt niitä alkaa olla jo kohtuullinen määrä eri polttoväleille.

Tässä tärkeimmät kameran ominaisuudet:

• X-Trans CMOS II –kenno, 16 megapikseliä (APS-C, 1,5x kroppikerroin)
• ISO 200-6400
• 49 tarkennuspistettä (9 vaihetarkennuspistettä), aluemoodissa 77/15
• Suljinajat 30 s - 1/4000 s (sähköisellä sulkimella 1/32000 s)
• Sarjakuvaus 8 kuvaa sekunnissa
• OLED-etsin, 2,4 megapikseliä, 0,77x suurennos
• Sääsuojattu magnesiumrunko
• Pystysuunnassa kääntyvä näyttö
• Wifi

Kameran mukana tulee akku, erillisakkulaturi, virtajohto, kaulahihna, microusb-kaapeli ja erillinen pikkusalama. Erillisakkulaturi on ehdoton edellytys, että kameralla voi kuvata esim. hääjuhlaa koko päivän. Toinen akku voi olla latauksessa, kun toisella kuvaa. USB-lataus ei ole mahdollista.

Kameran mukana tulee erillisakkulaturi, se on ehdoton edellytys, että kameralla voi kuvata esim. hääjuhlaa koko päivän.

Fujin X-Trans kenno poikkeaa pikseljärjestykseltään tavanomaisesta bayer-kennosta. Tämä mahdollistaa mm. sen, että tarkkuutta heikentävä alipäästösuodatin on voitu jättää pois. Erikoinen kenno on aiemmin aiheuttanut ongelmia kolmannen osapuolten RAW-konverttereissa, kuten Adobe Lightroomissa, mutta tästä ongelmasta ollaan pääsemässä eroon.

Tarkkuutta heikentävä alipäästösuodatin on voitu jättää pois.

 

Käytännössä

 

Tuntuma hyvä paljain käsin

Muotoilu herättänee tunteita puolesta tai vastaan, mutta kameran ulkonäkö säätimineen on ollut ainakin omaan makuun mieluisa. Runko on mielestäni paras kamera Fujin mallistosta, osittain kohtuullisen kokoisen kahvan ansiosta. Toki runko on peilikameran jälkeen pieni ja lisätukea kaipaaville onkin tarjolla lisäkahvoja. Runko on parhaimmillaan pienemmillä ja keskikokoisilla objektiiveilla ja menettelee vielä esim. XF50-140mm telezoomilla. Tällöin kyllä pidemmissä kuvaussessioissa alkaa tehdä mieli suurempaa otepintaa.

Runko on mielestäni paras kamera Fujin mallistosta, osittain kohtuullisen kokoisen kahvan ansiosta

Painikkeet ovat suhteellisen pieniä, mutta avokäsin niitä on helppo painella, eikä virhepainalluksia helposti tule. Sama meno on myös säätörullissa, mutta ISO-herkkyyden säätökiekko voisi olla ehkä aavistuksen korkeampi. Nuppi on lukittu ja herkkyyttä muuttaakseen pitää painaa samaan aikaan napin päällä olevaa painiketta. Lukitusnappi voisi olla parempi, jos se olisi on/off-tyyppinen. Joskus on käynyt niin, että alla oleva kuvaustavan kytkin on samaan aikaan pyörähtänyt samalla väärään asentoon. Tätä ei ole kuitenkaan kovin usein tapahtunut.

Suljinaikakiekko on myös lukolla olevaa mallia, mutta lukko pysäyttää säätimen vain A-asentoon. Tämä on toisaalta loogista ja omaan kuvaustyyliini sopiva. Kuvaan pääasiassa aukon esivalinnalla. Suljinajat on merkattu aukon välein, mutta ajan voi asettaa myös 1/3 aukon välein. Väliajat löytyvät eturullaa pyörittelemällä. Jos suljinaikakiekon laittaa T-moodiin, silloin suljinaikaa voi säädellä eturullalla modernin kameran tapaan ääripäästä toiseen. Jälkimmäinen tapa onkin varmaan paras, kun käytetään akkukahvaa.

Valotuksenkorjailu on parhaalla paikalla peukalon alla ja sitä on helppo pyöritellä kuvauksen aikana. Tämä onkin yksi kameran tärkeimmistä säätimistä, jota pitää yleensä käyttää kaiken aikaa. Minkään kameran valonmittaus kun ei vielä osaa lukea kuvaajan ajatuksia, niin tällä säätimellä voidaan nopeasti käskyttää kameraa tekemään sopivia asioita.

Valotuksenkorjailu on parhaalla paikalla peukalon alla ja sitä on helppo pyöritellä kuvauksen aikana.

Aukonsäätö tapahtuu perinteitä kunnioittaen objektiivin aukkorenkaasta. Tämä sopii erinomaisesti ainakin omaan tapaan kuvata, joten siitä pisteet Fujille. Fujillahan on muutama objektiivi, joissa ei ole aukkorengasta. Näiden aukonsäätö tapahtuu rungon säätörullaa pyörittämällä, kuten modernilla kameralla. Ehkäpä tässä olisi vielä kehittelyn paikka tuleviin firmiksiin. Optiona voisi olla aukon säätäminen kameran rullalla myös aukkorenkaallista objektiivia käytettäessä. Aukkorenkaallisen objektiivin tunnistaa mallimerkinnästä R, eli ring.

Muistikorttiluukku aukeaa kevyellä liikkeellä, melkein turhankin kevyellä. Kuvatessa se ei kuitenkaan ole minulla kertaakaan auennut vahingossa, mutta niin tapahtuessaan saatella kuvatessa kamera voisi saada annoksen kosteutta sisäänsä.

Ensimmäiset X-T1 –rungot saivat kritiikkiä tahmeista takaseinän painikkeista ja aiheestakin. Nappuloiden kankeutta perusteltiin sääsuojauksella. Oma kamerani on julkaisun jälkeiseltä kesältä ja siinä nappulat ovat aivan eri tuntuiset, kuin ensimmäisen erän tuotteissa. Eli asia saatiin kuntoon pikaisesti.

Nappulat ovat aivan eri tuntuiset, kuin ensimmäisen erän tuotteissa. Eli asia saatiin kuntoon pikaisesti.

Jos neliohjaimen on asettanut tarkennuspisteen siirtelyyn, kustomoitavien nappien määräksi jää kolme. Tai kaksi, mikäli haluat kuvata myös videota. Tämä ei kovin paljon ole, mutta sen kanssa kyllä tulee toimeen. Helpotusta tähän toisi, jos myös AE-L- ja AF-L-napit saisi muutettua konfiguroitaviksi.

Kustomoitavien nappien määräksi jää kolme. Tai kaksi, mikäli haluat kuvata myös videota.

Runko ja myös objektiivit ovat kevyempiä perinteisiin kinokoon vehkeisiin verrattuna. Tämä on miellyttävää, jos mukana on enemmän kalustoa. Mutta ei niin hyvää, ettei jotakin huonoakin. Kevyessä setissä ei ole niin paljon massan hitautta, eli suljinaikoja pitää hieman kasvattaa totuttuun. Muuten kuviin tulee pitkästä valotuksesta johtuvaa epätarkkuutta normaalia enemmän. Kuvanvakaaja onkin oiva apu, mutta vakaajaa ei ole läheskään kaikissa Fujin objektiiveissa.

Fujin peruste kennovakaajan poisjättämiselle on paino ja koko. Fujin filosofiaan kuuluu ehdottomana edellytyksenä hyvä kuvanlaatu sopivan kokoisessa paketissa. Osana tätä kennokooksi on päätynyt APS-C, jolloin päästään sopivaan kompromissiin. Jos kennolla olisi vakaaja, olisi myös bajonetin oltava suurempi. Eikä pelkästään se riitä, vaan myös objektiivit olisivat suurempia, koska ainakin jonkun haastattelun mukaan piirtoympyrää pitäisi tällöin suurentaa. Tämän perusteella Fujilta ei ole odotettavissa kennovakaajalla olevaa kameraa.

Fujilta ei ole odotettavissa kennovakaajalla olevaa kameraa.

Joku kommentoikin jossain, ettei vakaajaa tarvita. Kun kuvataan eläviä ihmisiä, niin joka tapauksessa suljinajat on oltava riittävän nopeita. Siihen auttaa vaan objektiivin valovoima ja kennon riittävän suuri herkkyys. Maisemakuvauksessa on taas oltava jalusta, mikäli haluaa hyvää laatua. No tavallaan totta, mutta silti vakaajasta olisi ilmiselvää hyötyä tietyissä tilanteissa. Markkinoilla on kuitenkin vakaajakennoisia kameroita, joten ostajalla on ostajan markkinat. Kaikille löytyy luultavasti omaan makuun sopivat välineet. Tähän on vaan hyvä tilanne, ettei joka merkki ole toisensa kopio. Mutta aika näyttää, riittääkö sitten kaikille valmistajille riittävää ostajakuntaa. Nythän Samsung sai markkinoille asiallisen oloiset laitteet, mutta pisti saman tien pillit pussiin kameravalmistajana.

Ei niin hyvä käsineet kädessä

Kuvaamisen tunto tahtoo kadota useimpien nappien osalta käsineet kädessä kuvatessa. Paksummilla käsineillä ei bajonetin vieressä olevaa funktionäppäintä enää saa painettua ja muidenkin painikkeiden ja säätimien käyttö on kömpelöä. Jos ulkona ei ole kovin kylmä, niin tarkempien säätöjen tekemiseen ottaa kyllä mielellään hanskat pois.

Loistava sähköinen etsin

X-T1 etsin on erittäin hyvä, ellei yksi parhaista sähköisistä etsimistä. Tällaisen sähköisen etsimen jälkeen optinen etsin alkaa tuntua vanhanaikaiselta ja osa sähköisistä etsimistä pieniltä. Sähköisellä etsimellä valotuksen näkee jo ennen laukaisimen painamista, mistä on suuri apu vaihtelevissa ja nopeissa tilanteissa.

Sähköisellä etsimellä valotuksen näkee jo ennen laukaisimen painamista.

Valotuksenmittaus voi olla käytännössä kaiken aikaa arvioivalla mittauksella, sillä hienosäätö tapahtuu valotuksenkorjailulla. Tarjolla on myös keskiarvo- sekä pistemittaus. Pistemittaus mittaa valotuksen keskeltä kuva-alaa tai sitten valitun tarkennuspisteen kohdalta.

Kuvat etsimeen tuottaa OLED-paneeli, jossa on 2,4 megapikseliä. Suurennos on 0,77x, eli kuva ei ole pelkästään tarkka, vaan myös iso. Ero on suuri, jos kuvaa vertaa vaikkapa X-T10:een, tai X-Pro2:een. Kuvan pitäisi olla aavistuksen suurempi, kuin Canonin EOS-1DX:ssä, mutta käytännössä kokoeroa on mahdoton havaita. Etsimestä näkee kaiken oleellisen myös silmälasien kanssa. Etsimeen on saatavana lisävarusteena suuri etsinkumi (EC-XT L), mutta silloin etsimen näkeminen vaikeutuu lasien kanssa. Ilman laseja suuresta etsimen kumista on hyötyä, koska hajavalo ei pääse niin helposti häiritsemään kuvaamista.

Etsimestä näkee kaiken oleellisen myös silmälasien kanssa

Etsimen kirkkaustasoja on kaikkiaan 5, joista kirkkain riittää aurinkoiselle kelille. Automaattista kirkkaudensäätöä ei ole tarjolla, kuten on X-T10:ssä ja X-Pro2:ssa. Pystykuvia otettaessa etsin osaa kääntää merkinnät oikein päin.

Kääntyvä näyttö

Takanäyttö on hyvää tasoa ja siitä voi arvioida esim. tarkennusta ja terävyysalueita luotettavasti. Suurimmalla kirkkaudella tosin näyttö polttaa vaaleat sävyt puhki, vaikka sävyt olisivat todellisuudessa vielä tallella. Tämän vuoksi valotusta pitää tarkkailla histogrammin kautta, koska visuaalinen arviointi johtaa pahasti harhaan. Tähän paikkaan olisi kyllä hienoa saada puhkipalamisesta kertova varoitusväri takanäyttöön ja myös etsineen. Mutta sellaista ei ole vielä ainakaan yhdessäkään Fujin kamerassa. Toivottavasti tähän tulee muutos jossain vaiheessa. Joissakin Fujin kameroissa näytön maksimikirkkauden sää päälle pikanäppäimellä, mutta ei tässä.

Olisi kyllä hienoa saada puhkipalamisesta kertova varoitusväri takanäyttöön ja myös etsineen.

Ylivalotuksen varoitusväri on tarjolla ainoastaan toistonäkymässä. Ja toistonäkymässäkin varoitusväri näkyy ainoastaan minikokoisessa kuvassa. Olisi kyllä hienoa, jos varoitusvärin saisi vilkkumaan, vaikka kuvaa tarkastelisi pikselitasolla. Tätä mahdollisuutta ei taida olla missään kamerassa Pentaxia lukuun ottamatta.

Histogrammiin liittyy vielä yksi huomio. Kuvatessa histogrammi ei ikinä veny ihan sille varattuun tilaan. Aluksi tämä hämäsi, koska sen perusteella luulin valotusvaraa olevan vielä käytössä. Mutta eipä ollutkaan. Toistonäkymässä histogrammi täyttää kuitenkin sille varatun tilan kokonaan.

Näyttö kääntyy pystysuunnassa ylös ja alas. Mekanismi on jämerän oloinen, eikä mitään ongelmia ole sen kanssa ollut. Kääntyvä näyttö on osoittautunut käyttökelpoiseksi ja sen avulla tavoittaa helpommin veikeitä kuvakulmia, kuin kiinteän näytön tai etsimen kautta. Toki omassa käytössä valtaosa kuvista on kuvattu etsimen kautta. Kädet ojossa kuvaaminen ei lähtökohtaisesti ole kovin luontaista. Etsintä käytettäessä kamerasta saa tukevamman otteen ja pidemmät suljinajat ovat mahdollisia, kuin takanäyttöä käytettäessä.

Kosketusta näyttö ei tottele, mutta en ole kokenut sitä ollenkaan puutteeksi. Ehkäpä jalustakuvauksessa toiminnosta olisi hyötyä tarkennuspisteen valitsemiseksi. Itse kaipaisin mieluummin joysctikia, kuin kosketusnäyttöä. Kosketusnäytöt varmaan alkavat tulla Fujin kameroihinkin, koska nyt sellainenkin on nähty, eli se tuli malliin X70.

Raakakuvaajan asetukset

Fuji on perinteisesti tuottanut hyvälaatuisia jpg-tiedostoja, mutta tosikuvaaja kuvaa aina raakana. RAW-formaatti kun tarjoaa reilusti suuremmat jälkikäsittelyvarat jpg-tiedostoihin verrattuna. Vaikka kuvaat pelkästään raakakuvia, on hyvä muuttaa joitakin asetuksia, vaikka nämä asetukset vaikuttavat vain jpg-tiedostoihin.

Vaikka kuvaat pelkästään raakakuvia, on hyvä muuttaa joitakin asetuksia, vaikka nämä asetukset vaikuttavat vain jpg-tiedostoihin.

Miksikö? Siksi, että saat koko kennon potentiaalin käyttöön. Kameran takanäyttö ja etsin ei osaa kuvatessa, eikä otettuja kuvia näytöstä tarkasteltuna näyttää puhdasta raakadataa, vaan näet ainoastaan jpg-esikatselun. Jos sinulla on päällä erilaisia filmisimulaatioita, kontrastiasetusta sun muuta, niin ne kaikki vaikuttavat tähän esikatseluun ja histogrammiin. Eli muutapa valikoista kohta: Näyttöasetukset -> Esikatsele kuvatehoste -> Pois (Set-up -> Screen Set-up -> Preview pic. effect -> Off). Myös kameran dynamiikka-alue pitäisi olla 100 % asennossa.

Nyt kamera ei enää näytä kuvatessa mitään filmisimulaatioita tai muitakaan tehosteita, eli histogrammi on lähempänä raakakuvan todellisuutta. Histogrammi kärsii nojata hieman oikeaan reunaan ja kaikki sävyt ovat silloin vielä tallella. Tehosteet päällä histogrammia seuratessa saatat menettää jopa aukon verran valotusvaraa, joten tämä asetus kannattaa tarkistaa.

Tehosteet päällä histogrammia seuratessa saatat menettää jopa aukon verran valotusvaraa.

Jos otat kuvat RAW+JPG-muodossa, niin edellisen asetuksen ollessa voimassa kortille tallentuvat kuvat ovat kuitenkin asetusten mukaisissa filmisimulaatioissa ja valkotasapainoissa. Sen vuoksi on mahdollista, jopa todennäköistä, että nämä kuvat ovat palaneet puhki.

Jos haluat myös kortille tallentuviin jpg-kuviin täyden sävyalan talteen, niin silloin kuvatehosteen esikatselu pitää olla päällä. Tässä tapauksessa PRO Neg. Std on sopiva filmisimulaatio. Samalla vaaleiden ja tummien sävyjen asetus on oltava molemmissa –2. Näin kuvaten saat jpg-kuviinkin säätövaraa, mutta samalla RAW-kuvatkin on valotettu kennon potentiaali hyödyntäen.

Valmista tavaraa jpg-muodossa haluava kuvaa tietenkin sillä filmisimulaatiolla ja muilla asetuksilla, että kuvat näyttävät suoraan sopivilta. Tällöin kameran dynamiikka-alueen säätö auttaa haastavissa olosuhteissa säästämään vaaleat alueet, vaikka se syö tehollista herkkyyttä. 100 % oletuksella matalin herkkyys on kennon oletusherkkyys ISO 200. Jos valitset aukon laajemman dynamiikan, eli 200 %, todellinen herkkyys on ISO 400. Ja kahden aukon laajennuksella 400 % todellinen herkkyys on ISO 800.

Raakakuvaajan kannattaa tallentaa samaan aikaan myös paraslaatuinen jpg-kuva. Tämä siksi, että normaalin raakakuvan esikatselukuva tulee RAW-tiedoston sisälle tallennetusta pienestä jpg-tiedostosta. Tällä pikkukuvalla on hankalaa tarkastella kuvan terävyyttä. Kun tallennat raakakuvan kaveriksi sen suuren jpg-kuvan, voit kuvan ottamisen jälkeen tutkia otosta tarkemmin ja huomaat, onko tarkennus silmässä, vai silmän vieressä.

Raakakuvaajan kannattaa tallentaa samaan aikaan myös paraslaatuinen jpg-kuva.

 

Hääkuvaus ja muu rauhallisempi meno

Kun X-T1 tuli taloon, otin sen mukaan hääkuvauskeikoille aluksi kakkoskameraksi. Kun Fujiin tutustui tarkemmin ja siitä sai enemmän kokemusta, uskalsi keikalle lähteä jo pelkän peilittömän kaluston varassa.

Kun Fujiin tutustui tarkemmin ja siitä sai enemmän kokemusta, uskalsi keikalle lähteä jo pelkän peilittömän kaluston varassa.

Sähköinen etsin on vallitsevassa valossa tapahtuvassa kuvauksessa erittäin hyödyllinen. Hääkuvauksessa valaistus on yleensä erittäin vähäistä ja ikkunoista tuppaa tulemaan sekaan voimakas valo. Nämä tilanteet ovat hankalia automaattivalotukselle, mutta sähköinen etsin näyttää reaaliajassa valotuksen. Valotuksenkorjailulla voin pitää homman hallussa koko ajan. Sähköinen etsin on myös melkoinen valovahvistin. Kun aikansa kuvailee hämärissä juhlatiloissa, niin kameran silmältä ottamisen jälkeen kaikki tuntuu paljain silmin nähtynä pimeältä.

Tarkennuspisteitä on tasaisesti koko kuva-alalla, myös lähellä reunaa. Tarkennuspisteen kokoa voi säätää halutuksi. Suuri piste lukittuu kohteeseen pientä helpommin, mutta isomman pisteen alle mahtuu toisinaan taustaakin, jonne tarkennus saattaa sen vuoksi erehtyä. Pienemmällä pisteellä ei ole tätä ongelmaa, mutta aivan pienen pisteen tarkennuskyky on suurta heikompi.

Oletusasetuksena sekä kertatarkennuksen, että jatkuvan tarkennuksen prioriteettina on laukaisu tarkennuksen sijaan. Ensimmäinen asia onkin muuttaa ainakin kertatarkennuksen prioriteetti tarkennukselle, eli kamera ei ota kuvaa ennen kuin oikea tarkennus on löytynyt. Oletusasetuksella kamera yrittää sekunnin pari tarkennusta laukaisimen mennessä pohjaan. Jos tarkennus ei onnistu, niin kamera laukeaa kuitenkin, vaikka tarkennus olisi ihan toisessa ääripäässä.

Ensimmäinen asia onkin muuttaa kertatarkennuksen prioriteetti tarkennukselle.

Ulkona salamoiden kanssa touhutessa, lähinnä miljöömuotokuvauksessa, vastaan tulee lyhin salamasynkka-aika (1/180 s) ja matalin herkkyys (ISO 200). Tällä yhdistelmällä ei voi välttää taustan puhkipalamista ilman hillitöntä himmentämistä. Niinpä keikalla pitää olla mukana sopivan voimakkuuksista harmaasuodinta. Toisaalta olen kyllä nopeaankin salamasynkkaan kykenevällä peilijärkkärillä tarvinnut joskus harmaasuodinta.

Tiukassa paikassa vähemmässä valossa kannattaa välttää reunapisteitä, koska ne tarkentavat vain kontrastipohjaisesti. Saattaa olla, että reunapiste alkaa sahailla tarkennusta juuri kriittisellä hetkellä. Ainoastaan keskellä olevat 9 pistettä ovat vaihetarkennuspisteitä ja ne ottavat paljon hanakammin kohteeseen kiinni. Paremmassa valossa reunapisteetkin pelaavat mukavan vauhdikkaasti.

Valovoimaiset kiinteät objektiivit auttavat tarkennusta toimimaan vähässä valossa paremmin, kuin vaikkapa f/2,8-valovoimaisilla zoomeilla. Etsinkuva on samalla parempi, eikä kohise niin paljon. Etsimen kohinalla ei ole mitään tekemistä muistikortille tallentuvan kanssa, se on vaan mukavuustekijä. Valovoimaisella objektiivilla automaattitarkennus toimii kohtuudella vielä sellaisessa valossa, ettei kuvaa enää saa otettua käsivaralta.

Otin tarkennuksen apuvalon pois päältä, mutta siitä huolimatta tarkennus oli riittävän rivakka hääkuvaustyyppiseen kuvaamiseen. Tarkennuksen apuvalo on kiusallisen kirkas, joten sillä ei mielellään sohi ihmisiä silmiin.

Mikrojärkkäreissä tarkennustaso on samalla myös kuvataso, koska tarkennuselektroniikka on kennolla. Se pitää huolen siitä, että enää ei tarvita tarkennuksen hienosäätöä tai kalibrointia, jollaista pitää välillä käyttää perinteisillä peilijärkkäreillä.

Tarjolla on myös kasvotarkennus, sekä silmätarkennus. Silmäksi voi valita oikean tai vasemman. Parempi ratkaisu olisi kuitenkin lähempi tai kauempi silmä, kuten Olympuksella. Mutta vasemman ja oikean lisäksi silmän valinnan voi jättää automaatin huoleksi ja silloin valinnan pitäisi kohdistua lähimpään silmään. En ole kovin paljon kasvotarkennusta käyttänyt, sillä joskus kasvojen sijaan tarkennus saattaa luulla jotain kasvoja muistuttavaa muotoa kasvoiksi. Ja joskus sitä haluaa tarkentaa jonkin muuhun, kuin kuvassa oleviin kasvoihin. Kasvotarkennuksen voi kytkeä pikanäppäimen taakse, jolloin sen voi ottaa nopeasti käyttöön.

Viimeisimpien firmispäivitysten myötä tarkennuspiteen saa liikkumaan juohevasti. Jo ensimmäinen neliohjaimen painallus saa pisteen siirtymään, mikä on erittäin hyvä asia. Mutta tämäkään toteutus ei vedä vertoja X-Pro2:n tattiohjaimelle. Toivottavasti vastaava nähdään myös tämän kameran seuraajassa.

Kun kuvataan studiossa tai muussa paikassa pelkän salamavalon varassa, ei valotuksen simulointi enää luonnollisestikaan toimi. Kamerahan ei voi arvata salamoiden valaisemaa aluetta tai valon käyttäytymistä sen heijastuessa erilaisista materiaaleista. Yleensä tällöin kuvaus tapahtuu erittäin niukassa valossa, joten etsinkuva on erittäin tumma, ellei totaalisen pimeä. Näissä tilanteissa valotuksen simulointi pitää ottaa pois päältä, jotta sommittelu olisi mahdollista. Se onnistuu valikoista tai sitten toiminnon voi laittaa jonkin kustomoitavan nappulan alle.

X-T1:n automaattitarkennus on edeltävän sukupolven malleihin verrattuna toimiva myös studiomaisissa hämärissä tiloissa. Kun otin verrokkina olleella X-Pro1:llä tuotekuvaa, niin oli homma saada se löytämään riittävän hyvää kontrastia tarkennuksen lukitsemiseksi. X-T1 suoriutui samasta hommasta mukisematta.

X-T1:n automaattitarkennus on edeltävän sukupolven malleihin verrattuna toimiva myös studiomaisissa hämärissä tiloissa.

Äänetön kamera sähköisellä sulkimella

Perinteisen mekaanisen sulkimen lisäksi kamerassa on sähköinen suljin, jossa kameran saa täysin äänettömäksi ja lyhin suljinaika on 1/4000 sekunnin sijaan 1/32000 s. Tästä on paljon apua, jos haluaa kuvailla vaikkapa päivänvalossa valovoimaisella objektiivilla suurella aukolla. Normaalisti se ei olisi mahdollista ilman harmaasuodinta, vaan kuva palaisi puhki.

Toinen käyttökohde on esim. häiden ja hautajaisten kuvaus, koska sähköisellä sulkimella kamera on täysin äänetön. Tällöin kuvaaja voi toimia häiritsemättä itse tilaisuutta enempää, kuin on pakko. Äänetön kameran laukaisu on esituntumaltaan hämmentävä. Kuvattavakaan ei voi tietää, milloin kuva on otettu. Sähköisen sulkimen yhteyteen saa tosin keinotekoisen suljinäänen, mutta en tiedä mitä iloa sitä olisi pitää päällä.

Mutta ei niin hyvää, ettei jotakin huonoa. Pisin suljinaika sähköisellä sulkimella on 1 s. Lisäksi rolling shutter –efekti haittaa liikettä sisältävien kohteiden kuvaamista. Myös keinovalo saattaa aiheuttaa omat häiriönsä kuvaan ja jatkuva automaattitarkennus lakkaa toimimasta. Ja salamakuvauskaan ei onnistu, joten mekaaniselle sulkimelle on edelleen tarvetta. Eikä mekaanisen sulkimen ääni nyt mikään valtaisan kova ole. Äänenvoimakkuus on korvakuulolla mitattuna samaa luokkaa, kuin Canon 5D mark III, 7D mark II tai Nikon D810 hiljaisella moodilla.

Jalustan kanssa

Jalustakuvauksessa tulee käytettyä vitkalaukaisinta, jonka saa päälle nopeimmin q-valikon kautta tai konfiguroimalla sen jonkin funktionäppäimen alle. Kamera vaan unohtaa tämän asetuksen virransäästötilassa tai virtojen sammutuksen aikana, jolloin sen joutuu kytkemään päälle vähän väliä. Mieleen ei tule syytä, miksi näin on ja toivottavasti tämäkin asia korjataan tulevien päivitysten myötä.

Jalustakuvauksessa tulee käytettyä vitkalaukaisinta. Kamera vaan unohtaa tämän asetuksen virransäästötilassa tai virtojen sammutuksen aikana.

Kameran voi laukaista myös etälaukaisimella ja tietysti puhelimella wifin yli. Fujin oma etälaukaisin tulee kiinni microusb-porttiin, mutta kamera toimii myös 2,5 mm liitäntään kytketyillä laukaisimilla. Tämä tarkoittaa, että Canonin ja Pentaxin 2,5 mm kaukolaukaisimia voidaan käyttää Fujin kanssa. En tiedä, miten microusb-laukaisimet herättävät kameran virransäästötilasta, mutta 2,5 mm laukaisimet eivät sitä tee. Tämän vuoksi Canonin laukaisimia käytettäessä kamerasta on otettava virransäästötila pois päältä, mikäli haluaa kameran laukeavan vielä tovin päästä. Näin olen tehnyt mm. vihkiseremoniakuvauksissa, joissa olen laittanut yhden kameran parvelle etäkameraksi.

Canonin ja Pentaxin 2,5 mm kaukolaukaisimia voidaan käyttää Fujin kanssa.

Jalustakierre ei ole samassa linjassa objektiivin kanssa ja nyt kierre on melkein akkuluukussa kiinni. Niinpä pienikin pikakiinnityslevy estää akun vaihtamisen nopeasti. Mutta kameraan on tarjolla lisäkahvaa ja akkukahvaa. Lisäkahvojen pohjaan on integroitu suoraan Arca Swiss -pikakiinnityslevy ja näiden avulla akun vaihtokin käy kahvaa irrottamatta. Akku- ja lisäkahvojen mukana jalustakierrekin siirtyy optiselle akselille.

Yömaisemien kuvaajaa saattaa kiusata tarkennusvaikeudet. Piemeässä pitää etsiä esim. kauempana loistavia valoja, joihin lukita tarkennusta. Tässä ehkä piilee kameran yksi heikkouksista. Vaihetarkennuspisteet tarkentavat nykyisellä ohjelmistoversiolla vielä 0,5 EV:n kirkkaudessa aiemman 2,5 EV:n sijaan, mutta muiden kiireiden vuoksi en ole ehtinyt maisemia juuri kuvailemaan päivityksen jälkeen.

Vaihetarkennuspisteet tarkentavat nykyisellä ohjelmistoversiolla vielä 0,5 EV:n kirkkaudessa aiemman 2,5 EV:n sijaan.

Normaalisti vallitsevassa valossa kuvatessa valotuksen arviointi käy histogrammia tutkimalla. Mutta kun valon määrä vähenee, histogrammi ei enää näytä lopullista valotusta. Valovoimaisemmalla objektiivilla histogrammi pysyy pidempään pelissä mukana. Kameran valotusmittari osaa kuitenkin valottaa kuvan ns. oikein, vaikkei histogrammi olisikaan enää käyttökelpoinen. Tällaisissa olosuhteissa kuvaaminen vastaa siis perinteissä kameralla kuvaamista.

Joihinkin tilanteisiin intervallikuvaus on hieno lisä. Kameran voi asettaa ottamaan kuvia minimissään sekunnin ja maksimissaan 24 tunnin välein. Maksimikuvamäärä on 999 kappaletta. Intervallin voi myös ajastaa käynnistymään enintään vuorokauden päähän. Valotusohjelma ja muut säädöt on tehtävä ennen intervallikuvauksen käynnistämistä. Tarkennus on myös muistettava laittaa manuaalille, jottei kamera tarkenna joka kuvaa erikseen. Kameran näyttö pysyy päällä koko operaation ajan, eli sehän tarkoittaa akun turhaa kulumista. Tämän voi estää laittamalla kuvauksen pelkästään etsimelle ja silmätunnistuksella. Näin näytöllä tai etsimessä ei näy kuvaa ollenkaan kuvauksen aikana.

Rallin ja muun toiminnan kuvaaminen

Kokeilin X-T1:stä myös Jyväskylän MM-ralleissa ja automaattitarkennuksen nopeus ja varmuus liikkuviin kohteisiin teki vaikutuksen. Olin yllättynyt, miten hyvin tarkennus seurasi kuvaajaa kohti lähenevää autoa. Odotin paljon vaatimattomampaa tulosta, joten suunta on oikea.

Olin yllättynyt, miten hyvin tarkennus seurasi kuvaajaa kohti lähenevää autoa.

Kun tarkennusta vertasi verrokkina olleisiin peilikameroihin, niin kyllähän ne vielä peilittömät päihittävät tarkennuksen nopeudessa. Perinteinen paremman luokan kamera nappaa tarkennuksen välittömästi kohteen mukaan, kun peilitön käynnistyy hitaammin kohteen seurantaan. Mutta kun seuranta on löytynyt, se vaan toimii, ainakin useimmilla kohteilla.

Tällä kehitysvauhdilla mikrojärjestelmät saattavat saada peilivehkeet kiinni tarkennuksen osalta seuraavien vuosien aikana. Tuntuma on, että vuoden 2004 Canon EOS 20D:ssä oli vastaavaan kykenevä automaattitarkennus, kuin X-T1:ssä. Tämä on tosin muistikuva, eikä verrokkia ole nyt tähän heittää testattavaksi. Fuji on saanut nyt markkinoille valovoimaisen telen lisäksi pidemmänkin telen, joten kameraa voi ainakin varauksella käyttää myös urheilukuvauksessa.

Jotta X-T1 tarkentaisi liikkuviin kohteisiin, on asetusten oltava oikeat. Eli tarkista, että seuraavat asiat ovat oikein:

• Jatkuva automaattitarkennus päälle
• Korkean suorituskyvyn tila päälle
• Pelkkä mekaaninen suljin käytössä

Aiemmin piti vielä kasvojen tunnistus ottaa pois päältä, mutta nyt se näkyy tapahtuvan automaattisesti, kun valitaan nopea sarjakuvausmoodi. Hitaalla sarjatulella voi käyttää kasvontunnistusta, mutta tällöin ainoastaan kontrastipohjainen tarkennus on käytössä.

Yhden pisteen lisäksi voi valita vyöhykkeen (5x3, 5x5 tai 3x3 pistettä), tai laajan seurannan. Laajassa seurannassa itse valitaan alkupiste, josta automatiikka lähtee seuraamaan kohdetta. Kaikki tarkennuspisteet ovat käytössä ja piste tai useat pisteet voivat seurata liikkuvaa kohdetta. Tämä jälkimmäinen tapa tuntuu olevan käyttökelpoisin tilanteissa, joissa kohteen pitäminen tarkennuspisteen kohdalla on vaikeaa. Rauhallisempaan menoon voi käyttää vaikka yhtä pistettä.

Sähköinen etsin jättää toivomisen varaa panoroidessa liikkuvan kohteen mukana sarjatulella. Kuva pätkii kuvanottohetkellä, jolloin seurattavaa kohdetta on välillä hankala pitää etsimessä. Peilikameroissa, kuten Canoneissa ja Nikoneissa etsin on optinen, joten se toimii valon nopeudella. Vaikka näissäkin kameroissa kuva ei näy valotuksen aikana, on niillä liikkuvan kohteen pitäminen etsimessä helpompaa. En sitten tiedä, onko firmispäivitykset tuoneet tähän asiaan parannusta, mutta vuoden 2015 Jyväskylän rallissa panorointi tuntui vuotta aikaisempaa helpommalta. Tai sitten asiaan oli vaan jo tottunut niin hyvin, että sarjatulella panorointi alkoi luonnistua.

Sähköinen etsin jättää toivomisen varaa panoroidessa liikkuvan kohteen mukana sarjatulella.

Puskurimuisti ei ole mikään suuri. Jos formaattina on RAW+JPG, puskuri täyttyy alle 3 sekunnissa ja kuvia tässä ajassa saa otettua 22 kappaletta. Saman verran menee pelkkiä raakakuvia, mutta niiden kirjoitus vie vähemmän aikaa. JPG-kuville puskurissa on enemmän tilaa, mutta niitäkään ei sinne mene edes 40 kappaletta. Jpegit kyllä sujahtavat kortille kohtuullisen vikkelästi, joten uutta sarjaa pääsee pian ottamaan.

Sarjakuvaus nopeudella 8 kuvaa sekunnissa on kohtuullinen, mutta voisi olla suurempikin. Silloin kun nopeasti liikkuva kohde on tulossa ratkaisevaan hetkeen, on mahdotonta laukaista kamera juuri sillä hetkellä. Huipennuksen lähestyessä pitää vaan laittaa kamera laulamaan ja on sitten tuurista kiinni, tallentuiko vaikkapa ralliauton renkaista lennättämä sorasuihku hienoimmillaan kuvaan, vai menikö tilanne ohi. Tällaisiin tilanteisiin yli 10 kuvaan sekunnissa kykenevä sarjatuli olisi paikallaan.

Peilijärkkäreistä tuttu peukalotarkennus olisi mukava, mutta valitettavasti se ei pelaa. Peukalon alle saa kyllä tarkennuksen AF-L-, tai vaihtoehtoisesti AE-L-napin taakse, mutta se on vaan kertatarkennus. Nappia pohjassa pitämällä pitäisi myös jatkuvan automaattitarkennuksen pelata, jolloin toiminto olisi käyttökelpoinen. Tällöin tarkennus pysyisi kohteessa ja laukaisimella voisi sitten itse päättää, milloin kuvia otetaan ja täytetään pientä puskurimuistia. Nyt tykitys pitää aloittaa ennen ratkaisevaa hetkeä ja kuvia pitää ottaa myös välivaiheesta ennen sitä mahdollista toista huipennusta tapahtumassa. Jos lopetat kuvaamisen välillä, ei tarkennus enää ehdi kakkosvaiheeseen mukaan. Eli muistikortille tulee vaan turhaa täytettä ja puskurimuisti saattaa täyttyä ennen toista tai kolmatta h-hetkeä.

Peilijärkkäreistä tuttu peukalotarkennus olisi mukava, mutta valitettavasti se ei pelaa.

Manuaalitarkennus

Käsitarkentajia on myös huomioitu muutamilla apuvälineillä. Tarkennuskytkimen ollessa manuaaliasennossa, voit tarkentaa siitä huolimatta automaatilla painamalla AF-L-painiketta. Se onkin kätevää, koska kamera ei tämän jälkeen tarkenna uudelleen jokaisen kuvan kohdalla.

Focus peaking on tarjolla valkoisena, punaisena tai sinisenä ja eri voimakkuuksilla. Kokonaisen kuvan kaveriksi saa viereen pienemmän osasuurennoksen tarkennuspisteen kohdalta. Osasuurennoksen focus peakingia voi hyödyntää samalla, kun kuvaa sommittelee viereisen kuvan avulla. Koska etsin on erittäin iso, saa tämän dual-näkymän myös sinne. Tämähän ei muissa Fujeissa onnistu.

Focus peakingin lisäksi vaihtoehtona on digitaalinen leikkokuva ja etäisyysasteikko. Etäisyysasteikko osaa näyttää terävänä toistuvan alueen. Tämä etäisyysnäyttö pelaa myös automaattitarkennuksen aikana. Etäisyysasteikon DOF-näkymän hoksasin vasta, joten sen varmuudesta tai toimivuudesta en nyt tähän voi kommentoida sen kummempaa. Siitä pitää kirjoittaa sitten seuraavaan Fujin kameraa käsittelevään blogitekstiin.

Koska automaattitarkennus on pelannut sen verran hienosti, en ole montaakaan kertaa käsitarkennukseen turvautunut.

Nopeita muistikortteja

X-T1 on yksi niistä harvoista kameroista, joissa on UHS-II-muistikorttituki. Tämän pitäisi taata nopea kuvien kirjotus nopealle kortille. Omassa käytössäni ollut Lexar Professional 1000X UHS-II U3 –kortti ei kuitenkaan käytännössä ole ollut paras mahdollinen. Kirjoitusnopeutta kortille luvataan kyllä 75 MB/s, mutta korttia käytettäessä kamera jumii välillä. Kamera jää vaan satunnaisin väliajoin parin sekunnin ajaksi jumiin, mutta tämän jälkeen toiminta jatkuu normaalisti. Sama asia toistui toisella vastaavalla muistikortilla ja toisella X-T1-rungolla.

SanDisk Extreme PRO UHS-I U3 64 GB tuntuu pelaavaan Lexaria paremmin ja nopeammin, enkä ole havainnut mitään jumittamisia. Mutta sen kortin kirjoitusnopeuskin on 90 MB/s. Myös SanDisk Extreme PRO UHS-I U1 32 GB -muistikortit ovat pelanneet moitteetta.

Seuraavassa on puskurimuistin täyttöaika nopealla sarjatulella, saatu kuvamäärä sekä täyden puskurimuistin kirjoitusaika eri kortille. Ajat ovat käsiajanottoon perustuvia.

SanDisk Extreme PRO 95MB/s UHS-I U1 32 GB:

• RAW+JPG: 2,9 s, 22 kuvaa, 16 s
• RAW: 3,1 s, 22 kuvaa 14 s
• JPG: 4,3 s, 41 kuvaa, 5 s

SanDisk Extreme PRO 95MB/s UHS-I U3 64 GB:

• RAW+JPG: 2,9 s, 22 kuvaa, 14 s
• RAW: 2,8 s, 23 kuvaa 12 s
• JPG: 5,3 s, 45 kuvaa, 4 s

Lexar Professional 150MB/s 1000X UHS-II U3 64 GB:

• RAW+JPG: 2,8 s, 22 kuvaa, 17-23 s
• RAW: 2,7 s, 21 kuvaa 14 s
• JPG: 5,2 s, 42 kuvaa, 5 s

Fujin raakakuvien koko pyörii n. 20 – 30 megatavun tienoilla ja vastaavasti hyvälaatuisten jpg-tiedostojen koot 3 – 4 megatavun välillä. 32 gigatavun kortille menee siis n. 1000 RAW-kuvaa tai 800 RAW+JPG-kuvaa.

Vanhoja tai uusiakaan hitaita kortteja ei kannata käyttää, sillä se hidastaa jopa yksittäiskuvien ottamista. Kokeilin kameraa huvikseen yleisellä Transcendin Class 10 UHS-I U1 –kortilla ja raakakuvan kirjoitus kortille kestää mielestäni liian kauan. Se on ärsyttävää varsinkin muotokuvauksessa, jos haluaa tarkistaa otoksesta kuvattavan ilmeen tai jotain muuta yksityiskohtaa.

Vanhoja tai uusiakaan hitaita kortteja ei kannata käyttää, sillä se hidastaa jopa yksittäiskuvien ottamista.

Kamerassa on siis vaan yksi muistikorttipaikka, joten varman päälle pelaava kuvaajan pitää katsella jotain muuta kameraa. Peilittömissähän ei olla nähty aiemmin kahdella korttipaikalla olevia kameroita, mutta sellaiset on tarjolla nyt Leicalla (SL) ja Fujilla (X-Pro2).

Tyhjä muistikortti voi tulla näennäisesti täyteen. Kun tiedostonumeroissa tulee vastaan lukema 999-9999, ei kuvia voi enää ottaa samalle muistikortille Fuji-merkkisellä kameralla, vaikka kortilla olisi tyhjää miten paljon tahansa. Eli kannattaa tarkkailla tiedostonumeroita ja pitää varamuistikorttia mukana vastaisen varalle.

Akunkesto kohtuullinen

Akunkesto voisi olla parempi, kuten kaikissa peilittömissä. X-T1:n akunkestolla tulee kuitenkin toimeen, kunhan muistaa pitää vara-akkua tai kahta mukana. Sekalaisessa kuvauksessa pääsee sellaiseen n. 300 kuvaan helpostikin. Hääkuvauskeikalla olen saanut samalla akulla peräti 500 - 600 kuvaa, kun olen aina sammuttanut kameran, kun en sillä kuvaa. Jos kuvaa vaikka hääkeikkaa kahdella rungolla, pärjää yhteensä neljällä akulla ja kahdella laturilla. Kun toisilla akuilla kuvaa, toiset akut voivat olla laturissa.

Akun varauksesta kertovassa näytössä on ainoastaan kolme pykälää. Täysi akku, melkein tyhjä akku ja tyhjä akku. Eli kun yksikin pykälä varauksesta on kadonnut, se tarkoittaa virran olevan jo suhteellisen vähissä. Tässä vaiheessa pitää ottaa vara-akku suosiolla valmiuteen. Kun toinenkin pykälä on häipynyt, enää ei monia kuvia oteta. Akkuindikaattorissa pitäisikin olla vähän useampi pykälä, jotta akun kulumista olisi helpompi arvioida.

Akun varauksesta kertovassa näytössä on ainoastaan kolme pykälää.

Wifi hyvä, mutta parannettavaa on

Melkein kaikki uudet kameramallit on tätä nykyä varustettu wifillä, mikä on hyvä asia. Fujin wifi on parantunut tässä aikaa myöden. Ainakin on sellainen tuntuma, että joskus alkuaikoina kameraa ja puhelinta oli hankala parittaa, mutta nykyisin se tapahtuu paljon sutjakammin. NFC tai Olympuksen käyttämä QR-koodi on esimerkkejä helpommasta tavasta. Nyt ei riitä pelkkä sovelluksen käynnistäminen, vaan kameran wifi-verkkoon pitää käydä erikseen liittymässä puhelimen asetuksista, jos puhelin on jo valmiiksi toisessa wifi-verkossa kiinni. Kaikki toimii siis paljon sujuvammin, kun mobiililaite ei ole missään wifi-verkossa valmiiksi ja kameran wifi on jo puhelimen muistissa.

Wifillä voidaan tehdä kolmea asiaa:

• puhelimella tai tabletilla voidaan etäohjata kameraa
• kuvia voidaan lähettää puhelimeen tai tablettiin
• geotäggäys, eli puhelimen tai tabletin GPS:llä saadaan kuviin sijaintitiedot

Etäohjaus on monesti näppärä tapa. Kameran voi laittaa jonnekin lähistölle ja puhelimella voi tehdä kaikki säädöt. No ei nyt ihan, mutta monia asioita kuitenkin. Valotusmoodi on valittava ennen sovelluksen käynnistämistä, eli P, A, S tai M. Sitä ei voi muuttaa toiseksi sen jälkeen, kun yhteys sovellukseen on saatu. Tämä asia nyt pitäisi korjata päivityksellä, sillä tämän rajoituksen ei pitäisi olla millään tavalla mihinkään rautaan sidottu. ISO-herkkyyttä kuitenkin voi aina säätää etänä kameran fyysisen nappulan asennosta riippumatta. Muiden valotusparametrien säätäminen tai valotuksenkorjailun käyttö riippuu sitten, mikä valotusmoodi tulikaan valittua ennen yhteyden muodostumista.

Tarkennuspisteen valinta onnistuu koskettamalla suoraan puhelimen näyttämästä esikatselukuvasta. Histogrammia tai ylivalotuksen varoitusta kuvaan ei saa. Vähintään toinen tai molemmat olisivat toivottavia, joten päivitystä odotellessa.

Kuvien siirto puhelimeen tai tablettiin on hyvä asia, jos kuva pitää saada heti välitettyä jonnekin, vaikkapa sosiaaliseen mediaan tai muuhun käyttöön. Siirto onnistuu vain jpg-kuville. Raakakuvan voi toki kehittää kamerassa ennen siirtoa, mutta näppärämpää on RAW-kuvaajankin kuvata kuvansa molempiin formaatteihin. Kamerasta siirrettävän kuvan kooksi voi valita joko 3 megapikselin version, tai sitten alkuperäisen. Kannattaa huomioida, että ainakin suurilla herkkyyksillä kuvatut ja kamerassa kehitetyt RAWit ovat hirveän näköisiä.

Kamerassa ei ole omaa GPS-sirua, mutta sijaintitiedot saa kuviin wifin kautta. Harmi vaan, että yhteys kameran ja puhelimen välillä on oltava päällä kaiken aikaa. Olisi ihan näppärää, jos puhelimen sovelluksen voisi laittaa keräämään sijaintitietoja muistiin ja sijainnit voisi sitten myöhemmin lähettää kameran muistikortilla oleville tiedostoille.

Salamajärjestelmä vasta kehittymässä

Fujin salamajärjestelmä on vielä keskeneräinen. Systeemiin on tarjolla muutama Fujin oma pikkusalama, sekä Nissiniltä i40 sekä tuleva i60. Kameran valikoista salaman kohdalta löytyy commander-kohta, joka tarkoittanee langatonta TTL:ää. Mutta lagantonta TTL:ää tukevaa salamaa ei vielä ole markkinoilla.

Fujin vanha EF-42 on ajalta ennen Fujin mikrojärkkäreitä. Se pelaa kyllä, mutta käyttöliittymä on hieman kankea. Eikä se asetu kovin nätisti pienen rungon päälle. Salama on sen verran paksu, että se ottaa otsaan kiinni, eikä senkään vuoksi ole mahdottoman miellyttävä. Fujilla on sitten muutama pienempi salama, mutta ne eivät miellyttäne isompaa salamaa hakevia.

Nissinin i40 lienee varteenotettavain vaihtoehto tällä hetkellä, jos haluaa Fujiin automaattisalaman. Sen käyttöliittymäkin sopii Fujin tyyliin mainiosti. Lisäksi salamassa on piilotettu HSS-toiminto, mutta vain manuaalitilassa.

Nissinin i40 lienee varteenotettavain vaihtoehto tällä hetkellä, jos haluaa Fujiin automaattisalaman.

Joka ei automatiikkaa kaipaa, niin sitten alkaa Fujiinkin saada jos jonkinmoista salamaa. Tarpeen mukaan kameralla voi räpsytellä vaikka Canonin tai Nikonin salamoita käsisäätöisenä. Itse olen ollut nyt pelkkien manuaalisalamoiden varassa, vaikka on joitakin tilanteita, jolloin automatiikallekin olisi käyttöä. Strobismihommia varten voi käyttää vaikkapa Canonille suunniteltuja radiotriggereitä. Ne pelaavat, kuten kuuluu.

Fujissa voi käyttää Canonin keskiökytkentäjohtoa. Salamakengän nastat ovat molemmilla merkeillä samoissa paikoissa, joten TTL-signaali menee läpi. Toki toisessa päässä on oltava Fujin TTL:ää tukeva salama, että automatiikka pelaa.

Fuji on ilmoittanut kehittelevänsä uutta ammattiluokan sääsuojattua salamaa, mallimerkinnältään EF-X500. Salaman pitäisi olla markkinoilla kesällä 2016.

Kuvanlaatu

X-Trans CMOS II -kennon kuvanlaatu on oikein hyvää ja 16 megapikselin resoluutio on ollut riittävä tarpeisiini. Fujin objektiivien piirtokyvyn rajoja ei tässä kuitenkaan hätyytellä, vaan rahkeet lasien puolella riittävät tuleville kennoille. Tästä esimakua on jo antanut uusi X-Pro2 ja sen X-Trans CMOS III –kenno.

Herkkyysalue kattaa lukemat ISO 200-6400. Molempiin suuntiin löytyy laajennukset, mutta tällöin kuvat saa tallennettua ainoastaan JPG-formaatissa. ISO 100 on sellainen herkkyys, jonka olisin halunnut tähän natiiviksi, jolloin RAW-tallennuskin olisi ollut mahdollinen. Nyt ISO 100 on lähinnä hätävara. Ei pelkästään jpg-formaatin vuoksi, mutta se syö myös aukon verran dynamiikkaa.

Kohinan puolesta herkkyyttä voi huoletta nostaa kohtuullisen ylös. ISO 1600 pysyy erittäin siistinä ja ISO 3200 on vielä hyvin käyttökelpoista. Käytän kyllä surutta tarvittaessa suurintakin herkkyyttä, vaikka ISO 6400 tuottaa jo selvemmin erottuvaa kohinaa. Tätä saa vaimennettua mukavasti Lightroomissa ja kuvista tulee vielä käyttökelpoisia. Toki käyttötarkoitus ratkaisee, että mikä määrä kohinaa on itse kenellekin liikaa. Minulla on X-T1 raakakuvia melkein 22000 kappaletta ja niistä olen ottanut suurimmalla herkkyydellä 4100 kuvaa. Se on melkein yhtä suuri määrä, kuin ISO 200 -herkkyydellä napattuja otoksia, joita on eniten.

Käytän kyllä surutta tarvittaessa suurintakin herkkyyttä, vaikka ISO 6400 tuottaa jo selvemmin erottuvaa kohinaa. Tätä saa vaimennettua mukavasti Lightroomissa.

Kenno ei siedä juurikaan ylivalotusta, joten asiaan on kiinnitettävä huomiota kuvaustilanteessa. Canoneilla olin tottunut siihen, että kohtuullisen ylivalotus tuotti hyvää jälkeä. Canonin raakakuvien ylivalottuneen ja vaalean välinen rajapinta on paljon siistimpi. Fujilla tämä ei toimi. Vastapainona Fujin tiedostoista saa kaivettua hienosti sävyjä esiin tummilta alueilta, joten sitä kautta homma tasoittuu.

Kenno ei siedä juurikaan ylivalotusta.

Dynamiikan osalta ISO 200 antaa luonnollisesti suurimmat säätövarat, eli kovassa valossa voidaan alivalottaa huolella, jos halutaan säilyttää sävyt myös kirkkaimpiin kuvan kohtiin. Valotusta voi vetää kuvankäsittelyssä nelisen aukkoa ylös. Tumman pään dynamiikka pysyy kasassa vielä herkkyyttä nostettaessa, mutta toki korjausvara pienenee koko ajan. ISO 800 antaa pelivaraa vielä pari aukkoa. ISO 3200 ja siitä korkeammat herkkyydet eivät anna enää juurikaan säätövaraa. Jos on pakko, niin se on pakko joissakin tilanteissa hyväksyä ja alivalottaa kuvaa, vaikka se lisäisi kohinaa. Tällä tavalla voidaan tehdä oma digitaalinen ISO 12800, vaikka se ei niin nättiä kuvaa enää teekään.

23mm, 1/7500 s, f/2.0, ISO 200, valotusta nostettu Lightroomissa 2,6 aukkoa ja shandow säädin asennossa +40.

Kuvanlaatu on sama, jos alivalotat ISO 200 herkkyydellä 4 aukkoa, kuin valottaisit oikein ISO 3200 herkkyydellä. ISO 200 herkkyydellä valotettua kuvaa on nostettu +4 aukkoa Lightroomissa.

Fujin raakakuvia on pidetty ongelmallisina monille RAW-konverttereille ja näin oli aikanaan myös Adobe Lightroomin kanssa. Viime syksy toi asiaan kuitenkin hyppäyksen eteenpäin ja kuvat vaikuttivat olevan kertaluokkaa tai kahta terävämpiä heti Lightroomiin avattuna. Sopivalla terävöinnillä en koe mitään ratkaisevaa ongelmaa enää olevan olemassa. Oletusasetukset tekevät vähän pehmeämpää jälkeä, kuin bayer-kennoisten kameroiden tiedostot.

Fujin raakakuvia on pidetty ongelmallisina monille RAW-konverttereille ja näin oli aikanaan myös Adobe Lightroomin kanssa. Viime syksy toi asiaan kuitenkin hyppäyksen eteenpäin.

Fujin ominaispiirteisiin kuuluu erilaiset filmisimulaatiot, joilla voi jäljitellä Fujifilmin erilaisten filmien värintoistoa. Nämä simulaatiot ovat käytössä myös Lightoomissa ja ne ovat toimivia. Kamerassa asetettu profiili toimii siis vaan jpg-kuviin, kuten muutkin vastaavat asetukset. Värit ja sävyt ovat selvästi erilaiset, kuin Adoben omalla perusprofiililla. Kokeilemalla selviää, mikä näyttää missäkin tilanteessa sopivimmilta. Itse olen pitänyt Fujin profiilien väreistä, vaikka ne tekevät oletuksena oman makuuni tummista sävyistä turhan jyrkät. Mutta shadow-säädintä nostamalla sävyala muuttuu miellyttävämmäksi.

Jos vertaan aikaisempaan kokemukseen, pääosin Canonin tiedostoihin, Fujin RAWien käsittely tuntuu jossain mielessä vaivattomammalle. Tuntuu, että kuvat on vaan helpompi säätää sen näköiseksi, kuin haluan.

Olen käyttänyt Fujin raakakuvien kehitykseen ainoastaan Lightroomia, enkä ole edes kokeillut, saisiko toisilla ohjelmilla kuvista parempia. Saattaa olla, ainakin nettikommenttien mukaan. On kuitenkin hankalaa ottaa työnkulkuun mukaan muita ohjelmia, koska Lightroom ja Photoshop ovat olleet minullakin käytössä niin pitkään. Mutta ehkäpä tästä aiheesta voisi tehdä oman blogitekstin jossain vaiheessa ja tutkia tilannetta tarkemmin.

Huollot

Olen joutunut käyttämään kameraani huollossa peräti kolmesti. Ja huoltoreissut kestävät 3-4 viikkoa. Kaksi ensimmäistä tapausta olivat sähkövikoja. Ensimmäisellä kerralla aukkoarvo näytti lukemaa F0, eikä kuvaa voinut ottaa. Aluksi tätä tapahtui viileämmässä kelissä, mutta myöhemmin sitä sattui myös lämpimässä. Akkua pois käyttämällä pääsi kuitenkin kuvaamaan, eli kokonaan se ei kuvaamista estänyt. Huoltoon kamera meni kuukauden reissulle ja huoltoraportissa luki: "Päävirtapiiri vaihdettu". Samalla hävisi myös yksi kennolle ilmaantunut kuuma pikseli.

Olen joutunut käyttämään kameraani huollossa peräti kolmesti. Ja huoltoreissut kestävät 3-4 viikkoa.

Toinen vika oli, kun kamera yhtä-äkkiä kieltäytyi tallentamasta kuvia muistikortille. Kirjoitusvalo vain jäi palamaan, mutta mitään ei tapahtunut. Eli kamera oli käyttökelvoton ja huolto taas kutsui. Tälläkin kerralla päävirtapiiri oli vaihdettu huoltoraportin mukaan.

Kolmannen kerran laitoin kameran huoltoon, kun ISO-herkkyyden säätökiekko alkoi pyörittää samaan tahtiin alla olevaa kuvaustavan säädintä. Eli aina kun sääti herkkyyttä, tahtoi kuvausmoodi olla sarjatulella tai panoraamamoodissa. Tämä nyt ei estänyt kuvaamista, mutta oli välillä kiusallinen vaiva. Huoltoreissu kesti tällä kertaa kolmisen viikkoa. Samalla olivat vaihtaneet kameraan uuden kuoren, koska otepinnan kumi oli kulunut melkein sileäksi.

Kaksi kuvaajatuttuani käyttävät myös Fujin X-T1:stä. Toisella heillä kamera on pelannut moitteetta, mutta toisella taas kamera on vaatinut pari huoltokertaa. Molemmilla kamerat ovat olleet kovassa käytössä. Toinen vika on sama, kuin itselläni, eli ISO-säätimen jumittuminen alla olevaan säätimeen. Toinen vika oli ollut kuumien pikseleiden ilmestyminen kennolle. Sen johdosta kenno oli vaihdettu uuteen. Nyt uutena ongelmana oli ollut jalustakierteen paikoillaan pitävien ruuvien tippuminen jonnekin. Kolmaskin kuvaajatuttu käytti X-T1:stä, mutta hänellä ei ollut mitään huollontarvetta oman yksilönsä kanssa.

Eli hieman huolenaihetta aiheuttaa tämä huollontarve. Joka tapauksessa keikalla pitäisi olla mukana aina varalaite mahdollisen rikkoontumisen vuoksi, kuvasi siten millä merkillä vain. Ainakin jos haluaa, että hommia voi jatkaa keskeytyksettä.

Muita huomioita

Kamera reagoi riittävällä nopeudella näppäimiin normaaleissa kuvaustilanteissa. Nopeissa tilanteissa kuitenkin joskus huomaa kyllä kameran viiveet. Mielessä on säätö ja miten se tehdään, mutta joskus kameran reagointi kestää hieman. Tämä ei ole yleensä ongelma, mutta on tosiaan havaittavissa hektisessä kuvauksessa.

Olisi hyvä, jos automaattinen herkkyydensäätö huomioisi käytetyn polttovälin. Telellä tarvitaan lyhempää valotusta, kuin laajakulmalla. Nyt on itse seurattava, että automaattisen herkkyyden asetukset ovat kuvaukseen soveltuvat. Tämä ei nyt kuitenkaan ole mikään maata mullistava puute. Oletusasetuksilla autoiso-säädöt ovat valikoissa, mutta ne olen laittanut pikanäppäimelle. Näin minun on helpompi muuttaa asetuksia nopeasti haluamakseni. Firmispäivitysten myötä kamerassa on nyt valotuksenkorjailu käytössä manuaalivalotuksella, mikäli herkkyyssäätö on automaatilla.

24 tunnin kello sekä sekuntien näyttö puuttuvat kaikista Fujin kameroista. No miksi kellon pitäisi olla kamerassa sekunnilleen oikeassa? Ei tarvitsekaan, jos kuvaa yhdellä kameralla. Mutta jos kuvaa kahdella, niin sitten asialla on jo merkitystä. Kun molemmat kamerat ovat samassa ajassa, niin kuvat tulevat koneelle sitten automaattisesti aikajärjestyksessä. Esim. hääkuvauksessa on ikävää, jos kuvallinen tarina poukkoilee välillä menneisyyteen.

Valikkomuisti olisi mukava, sillä virtojen poiskytkennän jälkeen valikko aukeaa aina valikon ensimmäiseen kohtaan. Vaikka eipä tämä kovin paha puute ole, sillä valikot ovat suhteellisen yksinkertaiset ja halutun asian löytymiseen ei mene paljon aikaa.

Joskus olisi mukava tietää, montako kuvaa muistikortilla on. Tätä tietoa ei Fujista saa ulos. Eipä tämäkään vaarallista ole, mutta olisi ihan mukava lisä.

Kaikissa Fujin kameroissa, kuten myös X-T1:ssä on muutama piilotettu pikatoiminto. Kokeilepas painaa ja pitää hetki pohjassa eri näppäimiä.

Kameralla voi kuvata myös FullHD-videoa. Kuvataajuuksiksi voi valita 24, 25, 30, 50 tai 60 kuvaa sekunnissa. Äänen saa talteen joko sisäisellä tai 2,5 mm liitäntään liitetyllä ulkoisella mikrofonilla. Neliportainen äänentasonsäätö on käytettävissä. Jatkuva automaattitarkennus toimii videokuvauksen aikana. Yhden klipin pituus on maksimissaan 14,5 minuuttia. Videokuvaus on itselläni ollut lähinnä kokeilun asteella, joten siitä en lähden sen kummempaa sanomaan.

Kaizen – jatkuvaa parantamista

X-T1 on nyt aivan eri kamera, kuin julkaisuhetkellä. Kameraan on tullut merkittäviä päivityksiä kohtuullisen usein. Nämä päivitykset ovat olleet yhteensä sitä luokkaa, että joku toinen kameravalmistaja olisi voinut niiden sijaan tuoda markkinoille kokonaan uuden mallin. On hienoa, että valmistaja ajattelee ostajia tältä kantilta. Rungon vaihdon sijaan rahat voi käyttää vaikka loistavaan Fujin optiikkaan.

Kameraan on tullut merkittäviä päivityksiä kohtuullisen usein.

Alkuperäiseen X-T1:n on päivityksellä tullut mm:

• Sähköinen suljin
• Lisää kustomoitavia nappeja
• D-padin käyttö suoraan tarkennuspisteen valintaan
• Valotuksenkorjailu manuaalitilaan, kun automaattinen herkkyyssäätö on päällä
• Useaan otteeseen parantunut automaattitarkennus
• Parantuneet videokuvausominaisuudet

Kenties jotakin hyvää on vielä tulossa, sen aika näyttää. Kaikkea teknisesti mahdollisia kikkoja ei ole kuitenkaan tulossa. Jos prosessorin suorituskyky ei riitä, niin silloin uutta ominaisuutta ei tuoda kameraan. Olisikin aika ikävä käyttää kameraa, joka tahmaa kuvaustilanteessa.

Hyvää

• Iso ja selkeä etsin
• Hyvä kuvanlaatu
• Hyvä objektiivivalikoima ammattilaiselle ja aktiivikuvaajalle
• Tarkennuspisteitä myös kuva-alan reunalla
• Hyvät säätimet pääosin ja selkeä käyttölogiikka
• Kääntyvä näyttö
• Wifi (pienin varauksin)

Huonoa

• Ei 24 h kelloa
• Säätimet voisivat olla suuremmat
• Salamajärjestelmä vielä puutteellinen
• Vaihetarkennuspisteet vain keskialueella
• Ei ylivalotuksesta kertovaa varoitusväriä kuvauksen aikana
• Useat huoltokäynnit
• Mikrofoniliitin 2,5 mm 3,5 mm sijaan
• Vitkalaukaisimen asetus ei pysy muistissa
• Peukalolle ei saa jatkuvaa automaattitarkennusta

 

Loppupäätelmät

Fujifilm X-T1 ei ole kaikilta osiltaan täydellinen kamera. Sellaista ei ehkä olekaan. Mutta X-T1 on monessa suhteessa erittäin hyvä, joskin useat huoltokäynnit tiputtavat pisteitä. Kameralla on mukava kuvata ja sen tekemää jälkeä on mukava katsella. Objektiivit ovat laadukkaita ja niistä löytyy hienosti vaihtoehtoja eri tarpeisiin. Koska Fujilla ei ole muita kennokokoja tai kiinnityksiä kilpailemassa huomiosta, kaikki objektiivit ovat juuri tähän järjestelmään viimeisen päälle optimoitu.

X-T1 tai mikään muu peilitön ei ole ykkösvalinta, mikäli kuvaa pääasiassa urheilua tai muita liikkuvia kohteita. Toki suunta on peilittömissä oikea ja X-T1 suoriutuu myös kohtuudella tällaisista tilanteista. Sen ovat kaksi Suomen MM-rallia osoittaneet ja samalla myös yllättäneet positiivisesti.

X-T1 on oikea valinta sinulle, mikäli haluat kompaktissa koossa hyvän sääsuojatun rungon hyvällä kuvanlaadulla sekä suurella ja laadukkaalla sähköisellä etsimellä. Fuji arvostaa myös kameran ostaneita firmispäivityksillä, joilla kamera saa uusia ominaisuuksia tai olemassa olevia juttuja parannellaan.

Runkoa on perusmustan lisäksi grafiitinharmaana, mutta yllättäen harmaa väri maksaa pari satasta mustaa enemmän. Mustan rungon saa omakseen noin 1100 eurolla. Runkoa myydään myös pakettina parin erilaisen objektiivivaihtoehdon kera. Jos X-T1 tuntuu liian kalliilta, niin silloin kannattaa tutustua myös malleihin X-T10 ja X-E2s. Kannattaa myös seurailla aika-ajoin olevia cashback-kampanjoita, jolloin ostamastaan tuotteesta saa rahaa takaisin.

Tästä rungosta on myös erikoisversio, X-T1 IR. IR-versio on tarkoitettu infrapuna- ja UV-kuvaajille, kenno tallentaa kyseiset aallonpituudet.

 

Galleria