Modernia tekniikka retrokuorissa

Nikon esitteli jo 1950-luvulla F-mallinsa ja toi pari vuotta sitten tuosta mallista digitalisoidun retroversion myyntiin, nimeltään Df. Kokeilussa oleva kamera ei ole siis ihan tuore uutuus, mutta on edelleen myynnissä.

Nikon Df jäljittelee esikuvaansa monilta osin, mutta filminsiirtovipu on sentään jätetty pois.

Nikon Df jäljittelee esikuvaansa monilta osin, mutta filminsiirtovipu on sentään jätetty pois. Runko on täynnä erillissäätimiä, joten melkein kaikkia asioita pääsee säätelemään suoraan menemättä valikoihin. Etsin näyttää 100 % rajauksen 0,7-kertaisella suurennoksella, eli on hyvää tasoa peilikameralle.

Omat säätökiekot ovat niin suljinajalle, ISO-herkkyydelle, valotuksenkorjaukselle, haarukoinnille ja valonmittaukselle. Myös tavanomaiset etu- ja takarullat löytyvät omilta paikoiltaan. Tosin eturulla on nyt pystysuuntainen. Mitään automaattisia kuvausmoodeja ei ole.

Kamera noudattelee esikuvaansa siinä määrin, ettei videokuvausta ole tarjolla.

Kamera noudattelee esikuvaansa siinä määrin, ettei videokuvausta ole tarjolla. Liveview on kyllä, joten videokuvauksen lisäys ei sinänsä olisi vaatinut ihmeitä. Rungossa ei ole myöskään sisäänrakennettua salamaa tai wifiä.

Nikon Df myydään pelkkänä runkona tai Nikkor AF-S 50mm f/1.8G Special Edition -objektiivilla. Objektiivi on sama, kuin perusversiokin, mutta tyyliltään paremmin Df:ään sopiva.

Kennon on sama 16 megapikselin kinokokoinen CMOS, kuin ammattimalli D4:ssä. Tarkennuspisteitä on 39, joista 9 on ristikkäistyyppisiä. Muistikorttipaikkoja on yksi, johon käy SD/HC/XC-kortit. Akku on yllättäen pieni EN-EL14a, eikä muissa tämän tyyppisissä Nikoneissa käytettävä EN-EL15.

Täyskennoisille suunniteltujen FX-objektiivien lisäksi kamerassa voidaan käyttää myös pienelle kennolle suunniteltuja DX-objekviiveja. Näitä käytettäessä kennolta rajataan vaan keskiosa käyttöön, joten pikselimäärä tippuu noin puoleen alkuperäisestä.

Kameraa on saatavana hopeisen lisäksi mustana. Oma suosikkiväri on tälle kyllä kokeilussa ollut hopea, joka sopii yhteen erinomaisesti retrotyylin kanssa.

Tuntuma

Jos olet Nikonin käyttäjä, tiedät varmasti miltä valmistajan kamerat tuntuvat. Df on kuvissa jämerän näköinen, mutta käteen ottaessa iskee pienoinen hämmennys. Kahva on yllättävän pieni rungon kokoon nähden.

Myös muut säätimet tuntuvat nykykameroiden jälkeen kankeilta ja hieman vaivalloisilta käyttää. PASM-kytkintä pitää nostaa, jotta se pyörähtää toiseen asentoon ja monet muutkin säätimet vaativat hieman normaalia enemmän huomiota asetuksia muuttaessa. Virran kytkemiseen tarvitaan kaksi sormea normaalin yhden sijaan.

Mukana tuleva akkulaturi on hankala, koska se kytketään suoraan pistorasiaan. Näin se varaa myös viereisen pistorasian käyttöönsä. Hyvää on, että kameran mukana tulee ylipäätään erillisakkulaturi. Se ei ole nykyään itsestään selvä asia.

Kuvatessa

Kun kameralla on kuvannut tovin, alkaa kaikki säätimet ja niiden logiikka tuntumaan paremmilta. Ja mitä enemmän kuvaa, sen paremmalta kaikki tuntuu.

Mitä enemmän kuvaa, sen paremmalta kaikki tuntuu. Alun kankeus muuttuu siis sujuvaksi käytännön kuvaamisessa.

Alun kankeus muuttuu siis sujuvaksi käytännön kuvaamisessa. Mutta kahva voisi olla kyllä isoon käteen suurempi. Toisaalta käsi asettuu kahvalle siten, että etusormi lepää hienosti laukaisimella. Käsineet kädessä tuntuma nappeihin tahtoo kadota, joten ne riisuu mielellään säätimien käsittelyn ajaksi.

Suljinajan valinnan voi hoitaa joko suljinaikakiekolla, tai sitten takarullalla. Suljinaikakiekkoa käytettäessä valittavissa on vaan täydet EV-portaat, eikä väliarvoja pysty valitsemaan takarullalla. Jos aikaa haluaa säätää 1/3-portain, on suljinaikakiekosta valittava kohta 1/3 step, jolloin säätimet pelaavat modernin kameran tavoin. Eli suljinaika takarullalla ja aukko eturullalla. Salamakuvaaja voi valita suljinaikakiekosta nopeimman salamasynkka-ajan asennolla X.

Tarkennus ei ole vähemmässä valossa aivan parhaimmillaan. Joissakin tilanteissa tarkennus saattaa jäädä löytymättä, vaikka pisteen alla olisi näennäisen hyvä kontrasti. Yömaisemien kuvaajalla on oltava jotain apuvaloa mukana, jotta saa tarkennuksen pelaamaan. Paremmassa valossa tarkennus on vikkelä.

Tarkennuspisteet ovat sijoitettu aika keskustapainotteisesti, kuten oikeastaan kaikissa täyskennoisissa peilikameroissa. Tarkennuksen säädöt ovat vastaavat, muin muissakin Nikoneissa. Mukana on myös kehuttu 3D-tarkennus. Tarkennuspisteen valinta onnistuu suoraan takaseinän painikkeella ilman välivaiheita. Juuri näin homman pitääkin tältä osin toimia.

Matriisimittaus toimii pääosin hienosti, eikä valotuksenkorjailuun ole ainakaan perustilanteissa isoa tarvetta. Valotuksenkorjailusäätimen lukitus hieman hankaloittaa sen käyttämistä, joten toimiva valotuksenmittaus on hyvä asia. Ja kun kuvataan raakana, niin pienet ja vähän suuremmatkin korjailutarpeet ovat mahdollisia.

Automaattinen valkotasapainon säätö toimii hyvin, eikä manuaalisille asetuksille ollut tarvetta. Tosin jos kuvaa jpg-tiedostoja, niin silloin käyttäisin varmuuden vuoksi käsin valittua valkotasapainoa ihan vaan varmuuden vuoksi.

Vaikka akku on pienempi, kuin muissa Nikonin täyskennoisissa, akunkesto vaikuttaisi olevan hyvää tasoa. Virranpuutteeseen ei testikuvaukset kaatuneet kertaakaan.

Yläpuolen LCD-näyttö on erittäin pieni ja pelkistetty. Se näyttää suljinajan, aukon, jäljellä olevien kuvien määrän ja akun varauksen. Kun suljinta painaa puoleen väliin, näyttöön tulee puskurimuistiin mahtuvien kuvien määrä.

Itse pidän kameroista, joissa on erillinen LCD-näyttö säätöjen tekoon ja näyttämiseen. Silloin takanäyttö voi olla kiinni häiritsemästä. Pienen ylänäytön rajoitteiden puolesta takanäyttöäkin on pakko käyttää säätöjen teon apuna. Tämä kuitenkin toimii niin hyvin, kuin se vaan voi toimia. Eli takanäyttö osaa syttyä vaikkapa tarkennustavan valintaa varten, mutta sammuu heti säätämisen jälkeen.

ISO-säätimen rullassa ei ole automaattivaihtoehtoa, joten auto-ISO pitää käydä kytkemässä erikseen valikoiden uumenista päälle. Tässä suhteessa muut Nikonit ovat paljon helpompia, joissa tämän asetuksen muuttaminen on todella helppoa. Onneksi bajonetin vieressä on pari kustomoitavaa nappia, joihin voi asettaa halutessaan automattisen herkkyydensäädön.

Laukaisuääni on maltillisen hillitty ja sen puolesta kameralla voi kuvata esim. kirkossa häiritsemättä toimitusta. Tarjolla on myös hiljainen moodi, mutta käytännössä sen vaikutus on olematon. Hiljaisessa moodissa peili palautuu alkuasentoon vasta, kun sormen päästää laukaisimelta.

Kuten muissakin Nikoneissa, ei tässäkään voi käyttää yhtä aikaa vitkalaukaisua ja peilin lukitusta.

Kuten muissakin Nikoneissa, ei tässäkään voi käyttää yhtä aikaa vitkalaukaisua ja peilin lukitusta. Joten jalustakuvaajalla pitää olla mukana sopiva kaukolaukaisin tärähdysten estämiseksi. Esim. Canoneissa on mahdollista kytkeä 2 tai 10 sekunnin viive peilinlukituksen kanssa, joten kaukolaukaisin ei ole tällöin pakollinen varuste. Muutamassa uudemmassa Canonissa viiveasetuksia on enemmänkin.

Etsimessä ei ole kiinteää hajavalosuojaa, mutta myyntipakkauksessa tulee mukana irtosuoja.

Kameran kuvanlaatu

Perusherkkyyksillä kuvanlaatu on erittäin hyvää tasoa. Herkkyyttä kärsii nostaa roimasti ja itse ainakin olisin valmis käyttämään vielä lukemaa ISO 12800. Tiukan paikan tullen ISO 25600 vielä menettelee. Suurempia herkkyyksiä käyttäisi vasta pakon edessä.

Herkkyyttä kärsii nostaa roimasti ja itse ainakin olisin valmis käyttämään vielä lukemaa ISO 12800.

Dynamiikka ei pärjää uudemmille Nikoin täyskennoisille, mutta on silti aivan kelvollinen. Toisaalta herkkyyden nosto tasoittaa dynamiikan eroja merkittävästi merkkien ja mallien välillä. Jonnekin ISO 3200 asti mennään vielä ihan kohtuullisella tasolla, jolloin vielä tummista kohdista saadaan kaivettua sävyjä esille kohtuudella. Vaaleat sävyt pysyvät hallinnassa vielä ISO-herkkyydelle 12800 saakka ja tämän jälkeen sävyjen pelastamisen mahdollisuus heikkenee oleellisesti. Mutta eipä ihmekään, joten sen vuoksi oikea valotus on tärkeää korkeilla herkkyyksillä.

1/20 s, ƒ/5.6, ISO 6400 ja sama kuva LR-säädöille highlight -100, shadows +100.

 

Nikkor AF-S 50mm f/1.8G Special Edition

Paketin mukana tuleva 50mm objektiivi on sama, jota myydään myös erikseen modernimmalla ulkonäöllä parin sadan euron hinnalla. Hinta kertoo jo, ettei tämä edusta Nikkoreiden parhaimmistoa. Hinta kohtaa kyllä laadun, joten tämä objektiivi on kyllä pienen budjetin kuvaajalle hyvä ostos. Muovinen vastavalosuoja sisältyy myyntipakkaukseen.

Objektiivissa on kaksi säädintä, tarkennuksen automaatti/manuaalikytkin ja tarkennuksen säätö. Tarkennusrenkaan liikerata on ääriasennosta toiseen noin neljänneskierros, joten mikään käsitarkentajan unelma tämä ei ole.

Tarkennus pelaa Df:n kanssa hyvässä valossa vikkelästi ja äänettömästi SWM-moottorin avustamana. Vähemmässä valossa tarkennus hidastuu selvästi.

Objektiivissa on lievä tynnyrivääristymä. Vinjetointi on suurta isoilla aukoilla, mutta pienenee tasaisesti himmennettäessä aukolla f/2,8 asti. Vastavaloa halpis-Nikkor sietää mukavasti.

Aukolla f/1,8 poikittainen kromaattinen aberraatio pistää silmään jo esikatselukuvasta ja myös pitkittäistä aberraatiota on. Aukko f/2,8 tasoittaa tilannetta jo mukavasti ja kuva alkaa olla siisti aukosta f/5,6 lähtien.

Terävyys ja kontrasti eivät ole parhaimmillaan suurimmalla aukolla edes kuva-alan keskeltä. Aukon verran himmentämällä keskiosa paranee selvästi, mutta reunat pysyvät vielä melkoisen pehmeinä.

Reunat alkavat näyttää paremmilta n. aukolla f/5,6 lähtien. Terävyys paranee yhä himmennettäessä jonnekin aukkojen f/8 ja f/9 tienoille, mutta edelleen himmennettäessä kuva alkaa muuttua taas pehmeäksi. F/16 vastaa pehmeydeltään karkeasti aukkoa f/3,2, mutta pienimmällä aukolla kontrasti näyttäisi olevan huonompi.

Kaiken kaikkiaan objektiivi jättää toivomisen varaa, mutta 200 eurolla saa 200 euron objektiivin ja siihen nähden tämä on asiallinen. Toisaalta jos pikseleitä ei lähdetä viilaamaan, niin laatu riittää silloin mainiosti pienempiin tulosteisiin, nettikäyttöön ja moneen muuhunkin.

Johtopäätökset

Nikon Df on kamera sellaiselle, joka ei tyydy tavalliseen. Kameran käyttöliittymä ja ulkonäkö tekevät siitä erilaisen nykykameroihin verrattuna. Sisällä on kuitenkin sinällään asiallista tekniikkaa, joten kamerassa on kyllä rahkeita pitkälle.

Hinta on 50 mm objektiivin kanssa n. 3000 euroa, mikä on paljon rahaa. Samaan hintaan saa esimerkiksi D810:n, joka pitää sisällään yhden parhaista, ellei parhaan kinokokoisen kennon ja on myös muilta osiltaan parasta Nikonia. Mutta muut Nikonit ovatkin sitten tylsän tavallisen näköisiä tämän rinnalla. Df:llä on hauska kuvata!

Df:llä on hauska kuvata!

Mukana tuleva normaaliobjektiivi ei ole tähän kameraan laadukkain vaihtoehto. Mikäli haluat saada tästä kamerasta enemmän irti, niin se tietää laadukkaamman objektiivin hankintaa, ellei sellaista satu laukusta jo löytymään.

Galleria