Gran Premio Santander d'Italia 2008

Osumia: 88863
HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Italian formula- ja kiertomatka 8.9.-19.9.2008

Tästä Italian matkasta on nyt kulunut melkein 10 vuotta, joten on hyvä muistella menneitä ja julkaista matkakertomus valokuvien kera. Mitään muistiinpanoja ei tullut reissun aikana tehtyä, vaan kaikki kirjoitukset perustuvat valokuviin, sähköpostiviesteihin, kuitteihin ja muistikuviin. Sen vuoksi joitakin tapahtumia saattaa jäädä puuttumaan, mutta aika hyvin kaikki asiat palautuivat mielestä kuvia katsellessa. Kuvien perusteella ihmisen muisti pelaakin paljon paremmin, kuin kirjoitetun tekstin avulla.

Jos haluat nähdä pelkät kuvat, niin ne ovat tämän artikkelin lopussa.

Matkajärjestelyt

Kun formulakausi 2008 alkaisi näistä asetelmista, niin väkisin se alkoi matkakuumetta nostaa.

Miksi taas Monzaan? Edellisen vuoden Monzan reissu oli vielä tuoreessa muistissa. Kimi otti Ferrarilla mestaruuden kauden 2007 päätteeksi ja Alonso siirtyi Renaultille riitauduttua McLarenin ja Hamiltonin kanssa. Samassa Heikki Kovalaisen tilaisuus avautui ja hän sai paikan legendaarisesta McLaren-tallista. Nyt meillä oli suomalaisia kaksin kappalein voittavissa talleissa samaan aikaan. Suomalaisten kaksoisvoitto oli jo edellisellä kaudella lähellä, joten nyt tämän unelman toteutuminen oli lähempänä kuin koskaan.

Kisa eteni, mutta yllättävästi Sebastian Vettel johti kisaa edelleen Toro Rossollaan.

Kun formulakausi 2008 alkaisi näistä asetelmista, niin väkisin se alkoi matkakuumetta nostaa. Mikä olisi sitten se kisa, jota lähtisi katsomaan? Kaukomaiden kisat olivat poissa laskusta ja ajankohdan olisi mielellään oltava lomakaudella. Spa nyt tuli ehdottomasti yhtenä vaihtoehtona mieleen, samoin Hockenheim. Nyt oli kuitenkin ainutlaatuinen tilanne, sillä Kimi ajoi Ferraria hallitsevana maailmanmestarina ja mestaruus oli tullut myös Ferrarilla. Niinpä houkutus lähteä uudelleen Ferrarin kotimaahan ja tallin kotikisaan oli kova. Eipä kuin tuumasta toimeen.

Sanoi, ettei Barrichello ollut mitään, eikä Massa ole mitään. Mutta Kimi, hän on oikea kisakuski!

Edellinen reissu oli vaan pitkä viikonloppu, mutta hyvä sellainen. Italia ja italialaiset jäivät hyvällä tavalla mieleen ja tällä kertaa saapasmaan maaperälle pitäisi jäädä pidemmäksi ajaksi. Milanossa olisi varmasti katseltavaa, mutta myös Maranello kiinnosti. Maranello kun on Ferrarin kotipaikka, joten siellä pitäisi päästä myös käymään.

Lentojen varaus ja matkasuunnitelmien selkeytyminen

Aluksi piti pähkäillä, mistä ja mille päiville lennot varaisi. Netin lentovaraussivustoja tuli seurailtua tarkkaan ja Ryanair alkoi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Yhtiö lentää Pirkkalasta Bergamoon Orio al Serion lentokentälle. Bergamo ei ole kuitenkaan aivan Milanon kupeessa, vaan sinne on jonkun verran matkaa. Tämä ei ole kuitenkaan ongelma, sillä Orio al Serion kentältä on hyvät yhteydet Milanoon. Ryanairin hinnoittelu on vähintäänkin hämärä, sillä perushinnan päälle pitää laskea muita kuluja reilusti. Vaikka lisäkulut nostivat lähtöhinnan karkeasti kaksinkertaiseksi, oli loppuhinta kuitenkin halpa muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Pirkkala olisi myös lähempänä, kuin Helsinki-Vantaa, joten sekin puolsi tätä vaihtoehtoa.

Orio al Serio international airport

Lentojen vertailu oli kuitenkin hieman kinkkistä kaikesta huolimatta, sillä hinnat vaihtelevat paljon matkustuspäivästä riippuen. Koska tilanne oli tämä, niin valitsimme halvimman yhdistelmän ajateltuun ajankohtaan. Menopäiväksi valikoitui 8.9. ja paluupäiväksi 19.9. Näin reissun kestoksi tulisi melkein kaksi viikkoa, joten siinä ajassa ehtisi syömään pizzan, jos toisenkin. Lennot ostimme reilu viisi kuukautta ennen matkaa 2.4.2008 ja kahden hengen menopaluun hinnaksi jäi kaikkine kuluineen 282,32 €.

  • 139,96 EUR Total Fare
  • 74,36 EUR Taxes, Fees & Charges
  • 36,00 EUR Passenger Fee: BAG
  • 16,00 EUR Passenger Fee: Airport Check in
  • 16,00 EUR Passenger Fee: CC
  • 282,32 EUR Total Paid

Menolento olisi iltapäivällä kello 14:45, joten kovin aikaisin ei tarvitsisi heräillä. Italiassa kello on tunnin Suomea perässä, joten ehtisimme suhteellisen hyvissä ajoin Milanoon. Paluulento olisi puolestaan kello 10:15, joten paluupäivänä ei enää ehtisi käymään missään. Lopullinen varausvahvistus tuli sähköpostiin 1.9.2008.

Hotellien varaukset

Katto kisojen ajalle Milanosta

Kun lennot oli ostettu, niin nyt oli hyvä aika ruveta varailemaan majoituksia. Tärkein hotelli, eli formulakisan aikainen majoitus piti varata ensimmäiseksi. Formulat vetävät väkeä Monzaan ja Milanoon paljon. Varsinkin kohtuuhintaiset majapaikat hupenevat nopeasti kisakalenterin julkaisun jälkeen, tai jopa aikaisemminkin. Olimme siis hieman myöhään liikkeellä tämän asian suhteen. Onneksi Milanon metro on näppärä ja sillä pääsisi mukavasti liikkumaan paikasta toiseen. Niinpä katseet kohdistuivat hotelleihin, jotka olisivat lähellä metroasemia.

Kohtuuhintaiset majapaikat hupenevat nopeasti kisakalenterin julkaisun jälkeen

Paras tilannehan olisi, jos voisi yhdellä linjalla mennä päärautatieasemalle. Tuntui, että sellaisten linjojen varsilla olevia hotelleja kohtuullisella budjetilla ei ollut tarjolla. Rupesimme katselemaan muita vaihtoehtoja ja päädyimme punaisen metrolinjan varrella olevaan kolmen tähden Hotel Domenichinoon. Kahden hengen majoitus viideltä yöltä maksaisi 415 €, eli varsin kohtuullista. Tämän hotellin varasimme viitisen kuukautta ennen matkaa suoraan hotellin omilta sivuilta 2.4.2008. Hotellin löysimme kuitenkin Booking.comin kautta, mutta sitä kautta hinta oli hieman korkeampi. Lähetin syyskuun alussa hotelliin vielä sähköpostia ja varmistin varauksen olemassaolon.

Hotel Domenichino, Milano
Hotel Domenichino, Milano

Sijainti osoittautui kuitenkin suhteellisen etäiseksi, sillä matka hotellilta rata-alueelle vei puolisentoista tuntia, josta metromatkan osuus oli puolisen tuntia. Edelliseen reissuun verrattuna ero oli ison tuntuinen. Eipä sillä, ehdimme kyllä joka aamu syömään hotellissa aamupalan ja olimme radalla ennen päätapahtumia.

Maranellon majoitus mukavasta majapaikasta

Maranellon vierailun ajankohtaa piti hieman miettiä. Menisimmekö sinne ennen kisoja vai jälkeen. Päädyimme ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä siinä oli sopiva muutaman päivän väli ennen tositoimia. Maranellossa ehtisi päästä sopivaan kisatunnelmaan. Hinta ja sijainti oli jälleen pääosassa hotellin valinnan suhteen. Maranellon hinnat olivat muistaakseni hieman korkeahkoja, joten lähialueen tarjontaan tuli myös tutustuttua. Castelvetrossa oli meidän tarpeisiin sopivalta vaikuttava hotelli, Hotel Arthur. Kahden hengen majoitus kahdelta yöltä neljän tähden hotellissa oli vain 124 €, joten valinta oli helppo tehdä. Hotellista oli n. viiden kilometrin matka Maranelloon ja senhän talsisi tarvittaessa vaikka jalan.

Hotel Arthur, Solignano Nuovo di Castelvetro
Hotel Arthur, Solignano Nuovo di Castelvetro

Varmistin tämänkin hotellin varauksen reissun alla vielä sähköpostilla. Samalla kysyin neuvoja, miten pääsisimme vaivattomimmin Modenasta hotellille. Umberton vastaus oli, että taksilla pääsisi parhaiten ja niinhän me sitten toimimme.

Hotellinjohtaja tarjoutui viemään meidät omalla autollaan korskean orhin kylälle.

Hotelli osoittautui nappivalinnaksi ja palvelu oli erinomaista! Tätä paikkaa voin kyllä suositella. Hotelli muisti lähettää reissun jälkeen usean vuoden ajan joulusähköpostin ja paikkaa on tullut muisteltua lämmöllä.

Huoneistohotellin valinta Gardajärvelle

Kisan jälkeen meillä oli vielä neljä täyttä päivää aikaa seikkailla ennen paluuta arkeen. Jostain pälkähti tulla mieleen lähteä Gardajärvelle. Gardalta pääsisimme reissun loputtua lyhyehköllä siirtymällä lentoasemalle. Gardajärven alue on suosittu lomakohde ja sen varmaan useimmat tuntevat ainakin nimeltä. Päätimme mennä järven pohjoisosaan, joka alkaa olla jo vuoristoseutua tasaiseen eteläpäähän verrattuna. Pohjoisimpana keskuksena siellä on Riva del Garda, jonka majoitustarjontaa aloimme selvittää. Silmiin pisti monen hotellin hintaan sisältyvä polkupyörän lainaus. Päädyimme sitten varaamaan majoituksen huoneistohotelli Villa Bellariasta. Kahden hengen majoitus kolmeksi yöksi oli 222 €. Tämä majoitus varattiin 28.8.2008, eli muutama viikko ennen Gardajärvelle saapumista.

Pizzaa sai syödä pitkän tovin, että se oli pienentynyt edes lautasen kokoiseksi.

Villa Bellaria, Riva del Garda
Villa Bellaria, Riva del Garda

Viimeisen yön majoitus Stezzanossa

Riva del Gardalta olisi kuitenkin ollut turhan pitkä matka lentoasemalle aamulentoa ajatellen, joten viimeisen yön majoitus otettiin läheltä Orio al Seriota, Stezzanosta. Neljän tähden lentokenttähotelli Art & Hotel Aeroporto varattiin 2.9.2008 ja hintaa yhdelle yölle kertyi 90 € + 2 € wifin käytöstä.

Art & Hotel Aeroporto, Stezzano
Art & Hotel Aeroporto, Stezzano

Hotellien yhteenveto

  • 8.-10.9.2008 Hotel Arthur (****), Castelvetro, 124 €. Varattu 7.7.2008
  • 10.-15.9.2008 Hotel Domenichino (***), Milano, 415 €. Varattu 2.4.2008
  • 15.-18.9.2008 Villa Bellaria, Riva del Garda, 222 €. Varattu 28.8.2008
  • 18.-19.9.2008 Art & Hotel Aeroporto (****), Stezzano, 90 €. Varattu 2.9.2008

Kisaliput suoraan kisajärjestäjältä

Kisakatsomon valinta teetti taas päänvaivaa. Miten paljon lippuihin käyttäisi rahaa ja miten mistäkin katsomosta näkisi radalle? Ja pystyisikö katsomosta myös kuvaamaan? Edellisen vuoden katsomo oli hyvä, mutta mieli teki vaihtelua. Variante Ascari olisi varmasti ollut hyvä, mutta sieltä olisi tehnyt tiukkaa ehtiä seuraamaan palkintojenjakoa. Tai ehtisihän sitä, jos katsomosta poistuisi riittävän aikaisin ennen kisan päättymistä. Päädyimme kuitenkin samaan shikaaniin, kuin vuotta aikaisemmin. Tällä kertaa olimme kuitenkin Prima Variantessa radan sisäpuolella, eli katsomossa 6C. Tässä kohdassa vaihtoehtoina olivat myös rinnakkaiset katsomot 6B ja 6A, jotka olivat selvästi halvempia vaihtoehtoja, mutta näkemältään huonompia.

Jos perheen kera matkustelee, niin kisalippuihin alkaa äkkiä uppoamaan iso summa.

6C-katsomon viikonlopun lippuhinta oli 330 € / kpl ja ne tilasimme 15.5.2008 suoraan kisajärjestäjän nettisivuilta. Lisäsimme toiveisiin saada paikat mahdollisimman ylhäältä ja sehän sitten toteutuikin. Lippujahan myyvät myös monet muut paikat, mutta säästöä ei olisi saanut käyttämällä kolmansien osapuolten kauppapaikkoja. Enemmän säästää siinä, että tilaa liput jo talvella hintojen ollessa alimmillaan. Liput tulivat myöhemmin kesällä postissa kotiin.

Sunnuntain kisalippu
Sunnuntain kisalippu

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin saman katsomon hinta on kivunnut satasella, mikä alkaa olla melkoisen korkea hinta. Siinä jos perheen kera matkustelee, niin kisalippuihin alkaa äkkiä uppoamaan iso summa. Mutta sanoisin, että Monzassa hyvä katsomopaikka on tärkeä. Se saattaa harmittaa enemmän, että ottaa halvimman katsomopaikan huonolla näkymällä. Jos haluaa halvalla saada hyvät näkymät, niin se onnistuu ainakin Spassa. Siellä pelkällä aluelipulla pääsee vuorenrinteen hyville näkymille, mutta tällöin paikkaa pitää olla varaamassa ajoissa. Merkattu katsomopaikka on tässä mielessä leppoisa vaihtoehto.

Viimeiset viilaukset ennen matkaa

Kesä meni mukavasti reissua odotellen, mutta siinä ehti sitten työpaikkakin vaihtua. Ehdin olla uudessa työssä Verkkokauppa.comissa viikon verran ennen reissua ja sitten jäinkin heti kahden viikon vapaalle. Olipahan kevyt aloitus uusissa töissä. Mutta työt olivat Helsingissä ja lähtömaanantaita edeltävänä lauantaina oli vielä Kuopion rullaluistelumaraton, jonne olin ilmoittautunut jo aikaisemmin. Hieman kiirettähän se piti, mutta maraton tuli käytyä luistelemassa.

Ennen matkaa tulostelimme juna-aikatauluja, varaustietoja ja muuta tarpeellista mukaan otettavaksi. 2008 oli vielä sitä aikaa, kun puhelimissa ei ollut GPS:ää tai navigointia. Puhelimessa oli sentään nettiselain, jota tuli sitten reissussa käytettyä mm. juna-aikataulujen tarkistamiseen. Operasta sai kuvien latauksen pois päältä, joten datan käyttöä ei tullut paljoa. Reissun jälkeinen puhelinlasku olikin erittäin kohtuullinen, mutta summaa en enää muista.

Maanantai 8.9.2008 Pirkkalan kautta Italiaan

Maanantaina starttasimme aamulla Iisalmesta kohti Pirkkalaa ja matka meni tässä vaiheessa innostuneissa merkeissä. Matkalla pysähdyimme Pirkkalan Verkkokauppa.comissa, sillä tarvitsin kameraan toisen akun. Akkuja ei silloin sattunut olemaan Helsingissä, mutta täältä sen sai napattua mukaan henkilökuntahintaan.

Italiassa oli suomalaisittain ajateltuna erittäin kesäinen ja lämmin keli.

Laskeutuminen Orio al Serioon

Ryanairin lento lähti ilmeisesti ajoissa, sillä valokuvien perusteella kone oli perillä etuajassa. Kameran kellon olin kääntänyt jo reissun aluksi Italian aikaan, sillä kaikki kuvien ajat täsmäävät kaikkiin aikatauluihin ja kuvissa näkyviin kelloihin. Saimme matkatavarat hihnalta äkkiä ja olimme menossa lentokenttäbussiin jo ennen virallista laskeutumisaikaa. Kerrankin nopeaa toimintaa.

Bussin takaikkunasta näkymää autostradalle
Bussin takaikkunasta näkymää autostradalle

Otimme bussin Orio al Serion asemalta Milanoon, joka kustansi 8 € / henkilö. Italiassa oli suomalaisittain ajateltuna erittäin kesäinen ja lämmin keli. Bussi vei meidät suoraan Milanon keskusrautatieasemalle ja olimme siellä tuntia myöhemmin. Täällä ehdimme hengähtää tovin ennen junamatkaa kohti Modenaa. Modenaan olisimme päässeet myös Bergamosta, mutta Milanon keskusasemalta pääsi nopeammin jatkamaan matkaa.

Margit Milanon keskusrautatieasemalla
Margit Milanon keskusrautatieasemalla

Ferrarin kotia kohti

Edellinen juna oli juuri mennyt ennen saapumistamme ja seuraava Modenaan menevää juna lähtisi vajaan tunnin kuluttua. Liput maksoivat kahdelta hengeltä 35 €. Odotusaika ei kuitenkaan ehtinyt käydä pitkäksi. Juna lähti kello 19:10 ja oli perillä Modenassa kello 20:50. Ilta oli jo pimentynyt, mutta lämmintä riitti. Lähdimme asemalta etsimään taksia, mutta sepäs olikin hankalaa. 180 000 asukkaan kaupunki tuntui autiolta, missään ei näkynyt ihmisiä. Jossain kauempana saattoi nähdä auton kääntyvän kadunkulmalta.

180 000 asukkaan kaupunki tuntui autiolta, missään ei näkynyt ihmisiä.

Unohdimme ottaa käteistä mukaan kotimaasta, joten päätimme nostaa rahaa eteen sattuneesta automaatista. Sepä olikin jumissa, näytössä oli ilmoitus: ”ATM temporarily out of order on demand of the central system”.

Näimme kadun varressa taksin parkissa ja menimme kysymään kyytiä. Onneksi muoviraha kelpasi maksuvälineeksi ja loppumatka hotellille pääsi alkamaan. Kuski kuvitteli olevansa varmaan Miki Biasion ja tykitti menemään melkoista vauhtia mutkat vastaantulijan kaistoilta oikoen. Hotellille matkaa oli n. 17 km ja kyyti tuli maksamaan 31,60 €.

Hotel Arthuriin kirjautuminen

Hotel Arthurissa oli ystävällinen henkilökunta vastassa ja pääsimme huoneeseen puoli yhdentoista kieppeillä. Hotelli tuntui olevan uusi ja kaikki oli viimeisen päälle kunnossa. Emme olleet ehtineet syödä vielä paljon mitään koko päivänä ja nälkähän se jo oli. Kysyimme respasta jo saapuessamme, onko lähistöllä jotain ravintolaa. Vieressä olisi yksi ruokapaikka, mutta se oli jo ehtinyt mennä kiinni. Jossain kauempana olisi auki oleva paikka ja respasta lupasivat kysyä kyytiä sinne.

Hotel Arthur
Hotel Arthur

Meillehän järjestyi kyyti, eli joku tyyppi sieltä ravintolasta tuli hakemaan meidät autolla sinne syömään. Joku laho ja vanha auto se oli, kuski muistaakseni vielä tupakoi matkalla. Vaan pääsimme sitten la Ca Bianca -nimiseen pizzeriaan nälkäämme tyynnyttelemään. Saimme pizzat eteemme n. kello 23:30, eli varsin myöhään. Mutta hyvää oli, samoin ruokajuomaksi otettu punaviini. Illallisen hinnaksi tuli 30,20 € ja saimme ravintolasta vielä ilmaisen kyydin takaisin hotelliin.

Pizzeria la Ca Bianca
Pizzeria la Ca Bianca

Tiistai 9.9.2008 Maranello tutuksi

Hyvin nukutun yön jälkeen pääsimme herkuttelemaan aamupalalle, joka oli kohtuullinen. Rasvaisemmat nakit, pekonit ja munakkaat puuttuivat, mutta tarjolla oli leivoksia, muroja, jogurttia, kahvia, mehuja ja hedelmiä.

Hotellinjohtajan kyydillä Maranelloon

Aamupalan jälkeen tarkoitus oli lähteä Maranelloon, tuohon Enzo Ferrarin tunnetuksi tekemään pikkukaupunkiin. Koko lähiseutu elää ja hengittää Ferrarista ja on yksi Italian ylpeydenaiheista.

Ferrarin katuautotehtaan vanha pääsisäänkänyti
Ferrarin katuautotehtaan vanha pääsisäänkänyti

Kysyimme respasta, että milloin seuraava bussi lähtisi Maranelloon ja sehän tulisi vasta reilun tunnin päästä. Hotellinjohtaja tarjoutui viemään meidät omalla autollaan korskean orhin kylälle ja sehän meille sopi. Johtaja pahoitteli, ettei alla ollut Ferraria vaan aivan tavallinen Honda Civic. Hän ajelutti meidät Maranellon ympäri ja esitteli matkalla tärkeimmät paikat, kuten Ferrarin katuautotehtaan vanhan pääsisäänkäynnin. Kun jäimme kyydistä, niin hotellipomo käski soittaa, jos emme pääsisi hotellille takaisin. Lupasi tulla tarvittaessa hakemaan. Liekö Kimin mestaruus tai meidän Ferrari-vaatteet vaikuttaneet, mutta palvelusta ei ainakaan voinut valittaa.

Galleria Ferrari Ferrari-museo

Nyt olimme täällä legendaarisen kaupungin sydämessä ja Ferrareita riitti katukuvassa, kuin Toyotoita tai Volkkareita Suomessa. Olimme Ferrari-museon, eli Galleria Ferrarin pihalla kello 10:30. Museon pääsylippu oli 12 € / kpl, joten tätä ei oltu ainakaan hinnoiteltu piloille. Rahaa museossa olisi kyllä saanut kulumaan, sillä siellä oli myynnissä monenlaista roipetta. Yhtenä esimerkkinä vuosimallin 2000 F1-auton venttiilit 400 eurolla. Ristorante Cavallino -kuohuviiniä olisi voinut ostaa kahden pullon pakkauksen 20 eurolla ja se olikin vähällä lähteä mukaan. Ajattelimme kuitenkin ostaa sitä sitten myöhemmin Milanosta, koska se olisi ollut tässä vaiheessa turhaa kantolastia loppureissulle. Ikävä kyllä, kyseistä kuohuviiniä emme enää tämän jälkeen löytäneet edes Milanon Ferrari Storesta.

Galleria Ferrari, Maranello
Galleria Ferrari, Maranello

Galleria Ferrari on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kaikille Maranellossa vierailijoille. Paikan nimi on muuten nykyisin Museo Ferrari. Esillä on uskomattoman hieno kattaus erilaisia formula 1 -, että katuautoja. Näyttely vaihtelee ajoittain ja sen näkee museon kotisivuilta. Tällä kerralla näyttelyssä ei ollut esim. 70-luvun formula-autoja, mikä on hieman harmi. Sen korvasi sitten kaikki muu ja kiinnostavaa nähtävää riitti pitkäksi aikaa. Museossa viihdyimme reilu kolme tuntia.

Kuumalla kaupungilla kävelyä

Päivä oli aurinkoinen ja erittäin lämmin, joten kaupungin kaduilla oli hieman hiostava kävellä. Ferrari-krääsää olisi saanut varmaan joka toisesta putiikista ja aika monessa tulikin käytyä. Virallinen Ferrari Store myy sitten vähän eksoottisempaakin tavaraa ja siellä olisi matkabudjetin saanut ylitettyä moninkertaiseksi erittäin helposti. Omat ostokset jäivät siellä vähiin, mutta siellä kyllä kannattaa käydä vaikka ilman ostoaikeita. Meinasin kuvailla myymälän tavaroita, mutta se tultiin pian estämään. Milanon Ferrari Storessa kuvaaminen oli taas sallittua, jossa kävimme sitten reissun loppupuolilla.

Kello 19 lämpömittari näytti vielä lukemaa +28 °C.

Ferrari Store ja Planet Hotel
Ferrari Store ja Planet Hotel

Mietimme, että kävisimme päivällä jossain syömässä. Sepä ei Italiassa niin helppoa olekaan, sillä täällä vietetään siestaa iltapäivän tuntien ajan. Kahvilla pääsimme kuitenkin käymään ja myöhemmin ostimme huoltoasemalta jäätelöt ja limpparit. Maranellon kupeessa Fioranossa on ravintola nimeltä Ristorante Montana, jonka ovella kävimme. Paikka on ollut ainakin Michael Schumacherin ja muiden Ferrari-kuskien suosiossa aikanaan. En muista syytä, mutta emme jääneet sinne syömään. Olisiko keittiön puolella ollut siesta menossa, tai sitten hintataso oli turhan korkea.

Ristorante Montanan eteistä
Ristorante Montanan eteistä

Fioranossa tapahtuu

Fioranossa on Ferrarin oma, yksityinen kolmen kilometrin testirata, jossa testataan sekä kilpa-, että katuautoja. Vapaan testauksen huippuaikaan Schumacher vietti täällä paljon aikaa ja hänellä on edelleen rataennätys hallussaan. Rata näkyy viereiseltä tieltä ja mekin siinä aidan takana olimme aikamme. Emmekä olleet ainoat henkilöt siellä katsomassa tyhjää rataa. Kysyimme muilta paikallaolijoilta, että onko radalle tulossa autoja. Kukaan ei tiennyt, mutta kaikki sitä odottivat.

Ihmisiä Fioranon radan aidan vierellä
Ihmisiä Fioranon radan aidan vierellä

Odotus palkittiin ja radalle ilmestyi katu-Ferrareita testiajolle. Aikamme seurasimme autojen kurvailua ja jatkoimme matkaamme takaisin Maranellon puolelle.

Ferrari testiajolla Fioranossa
Ferrari testiajolla Fioranossa

Maranello ei ole mitenkään suuri metropoli ja keskustan alueella on helppo liikkua jalkaisin. Pyörähdimme Maranellon kuuluisassa kirkossa, jonka kelloja soitetaan aina Ferrarin voittaessa. Bongasimme kirkolta samat aasialaiskaverukset videointihommista, jotka olivat aikaisemmin olleet museossa kuvaamassa. Vaikuttivat olevan tekevän kuvauksia ammattimaisin ottein.

Maranellon kirkko
Maranellon kirkko

Kaupungilla liikkuessamme korviin kantautui formula 1 -auton ääni ja mielessä oli jo lähteä takaisin Fioranon suuntaan katsomaan äänen lähdettä. Äänet kuitenkin vaimenivat, joten tämä asia jäi arvoitukseksi. Luultavasti Luca Badoer ajoi sisään Ferrarin F1-kalustoa viikonlopun kisaa varten.

Pizzaa illaksi

Illan tullen lähdimme takaisin hotellille ja tällä kertaa bussilla. Lyhyt matka taittui äkkiä ja lähdimmekin jalkaisin tutustumaan hotellin lähialueeseen. Kello 19 lämpömittari näytti vielä lukemaa +28 °C, joten palella ei tarvinnut. Nälkä alkoi kuitenkin kurnia, joten syömäänhän se oli lähdettävä. Tänään kävimme hotellin vieressä olevassa Pizzeria Desideriassa.

Steven Seagalia muistuttava tarjoilija toi kiviuunissa paistetut pizzat pöytään. Pizzat olivat muistikuvan mukaan hyviä, Margitin mukaan hieman suolaisia. Ruokajuomaksi valikoitunut valkoviini ei kyllä ollut kovin hääviä, mutta kelpasi tällä kertaa. Meidän illallisen hinnaksi jälkiruokineen ja palvelumaksuineen tuli 27,50 €. Syönnin jälkeen kello 21:40 lämpömittari näytti yhä +22 °C, joten hotellin ilmastoinnille oli käyttöä.

Keskiviikko 10.9.2008 Hyvästit Maranellolle

Maranellon viimeinen aamu lähti hotellin aamiaisella käyntiin ennen aamuyhdeksää. Maksoimme mielellämme kahden yön yöpymisistä 124 €, sillä hotelli ja varsinkin palvelu on ollut erinomaista. Kysyimme lähtiessämme respasta taas bussiaikataulua ja odotusaika olisi ollut jälleen pitkähkö. Hotellinjohtaja sanoi, ettei ehdi viemään henkilökohtaisesti meitä Maranelloon. Hän pyysi kuitenkin toista hotellityötekijää viemään meidät kylille, vaikka emme sitä edes pyytäneet. Kyyditsijä tuntui olevan formulamiehiä ja oli Räikkösestä innoissaan. Sanoi, ettei Barrichello ollut mitään, eikä Massa ole mitään. Mutta Kimi, hän on oikea kisakuski!

Tanssivan orin veistos ja tuulitunneli

Jatkoimme Maranellon tutkimista ja kävelimme mm. markkinatorin kautta. Sieltä olisi saanut monenlaista ruoka-ainetta edulliseen hintaan. Ferrarin katuautotehtaan uuden sisäänkäynnin luona oli suuri parkkipaikka ja portin luona liikuskeli tehtaan työntekijöitä. Viereisessä liikenneympyrässä on suuri teos, Monument to the Prancing Horse, eli Ferrarin tanssiva ori. Sitähän piti käydä kuvaamassa. Ferrareita ajeli ympyrän kautta vähän väliä, joten sellaisen kuvaan saamista ei tarvinnut pitkään odotella.

Täällä oli myös hyvin näkyvillä Ferrarin tuulitunneli, jonka on suunnitellut kuuluisaksi väitetty arkkitehti, Renzo Piano. Tuulitunnelista on haluttu tehdä tuulitunnelin näköinen ja siinä on kyllä onnistuttu.

Ferrarin tuulitunneli
Ferrarin tuulitunneli

Olimme lähdössä takaisin keskustaan ja siihen juttusille sattui joku italialainen tyyppi. Hän tarjoutui viemään meidät autollaan keskustaan ja hyppäsimme kyytiin. Hän oli kuulemma tullut Torinosta Maranelloon, mutta ei ollut menossa viikonloppuna Monzaan. Kiitimme Fiat-kyydistä tätä ystävällistä heppua ja lähdimme vielä kiertämään keskustan toiselle puolelle. Päädyimme Ferrarin F1-tehtaiden luo ja seinässä oli Toro Rosson ja Force Indian logot. Kyseiset tallit ajoivat sillä kaudella Ferrarin moottoreilla. Tämä puoli tehtaasta oli muutoin kyllä aika mitättömän näköinen ulospäin, vaikka sisällä on varmasti ollut ihan toinen meno.

Junalla Milanoon

Päivä oli nyt jo niin pitkällä, että meidän oli aika lähteä Milanoa kohti. Bussi Maranellosta Modenaan lähti n. kello 15:45. Matkan hintaa ei ollut enää tallessa, mutta paljoa se ei maksanut. Modenassa meidän piti etsiä vielä reitti rautatieasemalle, mutta matka ei ollut onneksi pitkä. Menimme rautatieasemalle jäätelöille, espressolle ja cappuccinolle, jotka kustansivat kuittien mukaan 6 €.

Modenassa espressolla ja jäätelöllä
Modenassa espressolla ja jäätelöllä

Ostimme 35 euron junaliput Milanoon ja junaa odottelimme lämpöisessä illassa. Juna lähti n. kello 18:10 ja olimme Milanossa kello 20:08. Ilma oli erittäin lämmin ja ennen Milanoa jossain lämpömittari näytti lukemaa +31 °C. Metroasemalla tuulettimet puhalsivat vedellä höyrystettyä ilmaa.

Milanon metron tuuletin
Milanon metron tuuletin

Hyppäsimme keskusasemalta metroon ja suunnistimme kohti hotellia. Metrokartassa on hieman enemmän tavaraa, kuin Helsingissä, joten oikea linja piti varmistaa vähän huolellisemmin. Vajaan puolen tunnin päästä olimme jo Amendola Fieran asemalla ja sieltä piti kävellä läheiselle hotellille. Hetken aikaa piti karttaa ihmetellä, mutta hotelli Domenicihino löytyi kuitenkin vaivattomasti.

Myöhäiselle rapuillalliselle

Pääsimme huoneeseemme ennen iltakymmentä. Huone oli perussiisti, joskin hieman vanhahtavan oloinen. Meille se kuitenkin kävi hyvin, sillä emmehän huoneessa kovin paljon aikaa viettäisi. Nyt alkoi kuitenkin olla illallisen aika ja ravintolatarjontaa olisi nyt edellisiä iltoja enemmän. Emme lähteneet kuitenkaan korttelia kauemmaksi, sillä nälkä alkoi olla kova.

Hotel Domenichino
Hotel Domenichino

Menimme paikkaan nimeltä Trattoria Previati kello 22:45. Vähän aikaa menua pähkäiltyämme päädyimme valitsemaan rapuja. Pari iltaa olimme syöneet pizzaa, joten se olisi hieman vaihtelua aikaisempaan. Teimme tilauksen ja tarjoilija oli ihmeissään. Kysyi, että haluammeko oikeasti rapuja? Kyllä halusimme, vaikka tuntui, etteivät he niitä meille halunneet tarjoillakaan. Ruokajuomaksi valitsimme valkoviinin. Pääsimme lopulta rapujen kimppuun ja kyllähän ne maistuivat, mutta annos ei ollut kovin iso. Tilasimme kaveriksi vielä jälkiruuan, joten nälkä ei sentään jäänyt vaivaamaan. Illallisen hinnaksi tuli yhteensä 67,50 €, eli tähän mennessä hinnakkain ateriamme tällä reissulla. Tiedä sitten johtuiko ravuista, vai muusta, mutta Margit oksensi yöllä. Itse en kyllä kärsinyt mistään pahoinvoinnista, vaan vastentahtoisesti meille myyty illallinen pysyi sisuksissa.

Torstai 11.9.2008 Vahingossa Leccoon

Duomo di Milano

Hotelli Domenichinon aamiainen oli kelvollinen ja sillä kelpasi aloitella uutta päivää Milanossa, tuossa muodista kuuluisassa kaupungissa. Ensimmäisenä ajoimme metrolla Duomolle, jossa olimme aamupäivällä klo 10:20. Vaikka ilma oli kirkkaan tuntuinen, ei aurinkoa näkynyt. Kiertelimme ensin Duomon aukiolla ja Duomo di Milanon, eli Milanon tuomiokirkon ympärillä. Kirkko on vaikuttavan näköinen rakennus, jota on rakennettu vuosisatojen ajan. Sisälle mahtuu peräti 40 000 ihmistä (wikipedia), joten siellä voisi pitää vähän suuremmatkin häät. Maranellossa bongatut aasialaiset olivat Duomon aukiolla kuvaamassa jälleen videoitaan.

Duomo di Milano
Duomo di Milano

Kirkon sisätiloihin ei saa mennä shortseissa, paljailla olkapäillä, paljaalla mahalla tai minihameessa. Tästä säännöstä pidettiin kiinni ja väkeä käännytettiin ovelta pois väärän pukeutumisen vuoksi. Sama sääntöhän oli Maranellon kirkossakin, mutta siellä ei ollut ovella vahteja.

Kirkkoon tutustuminen vie aikaa, jos käy kaikki paikat läpi. Meillä vierähti täällä pari tuntia, sillä kävimme myös katolla. Katolle pääsi hissillä, joka oli maksullinen. Hinta on päässyt unholaan, tallessa oli vaan pelkät pääsyliput ilman hintamerkintöjä.

Varikkokävelylle piti mennä, Leccoon päädyttiin

Viikonlopun kisalipun ostaneille olisi torstaina varikkokävely, jonne halusimme mennä. Sitten vaan tuumasta toimeen ja metrolla Porta Garibaldin asemalle. Sieltä ostimme automaatista junaliput Lesmoon, jotka maksoivat kahdelta henkilöltä vitosen. Samalla kertaa ostetut paluuliput olivat 50 centtiä kalliimmat. Miksi Lesmoon? Koska se asema on lähimpänä radan portteja, joten perille pitäisi päästä vähimmällä kävelyllä, eikä välissä tarvitsisi käyttää bussia. Juna lähti matkaan ja pysähtyi mm. Monzassa. Siitäpä ei olisi monta pysäkkiä enää Lesmoon. Lesmoa ei vaan tullutkaan ja aloimme jo epäilemään jotain. Maisemat alkoivat muuttua vähän vuoristoisemmaksi ja lopulta päädyimme Leccoon, Como-järven rannalla sijaitsevaan kaupunkiin.

Lesmoa ei vaan tullutkaan ja aloimme jo epäilemään jotain.

Leccon rautatieasema
Leccon rautatieasema

Jos junalla aikoo Lesmoon, pitää varmistaa oikeantyyppinen juna. Sähköjunalla Lesmoon ei pääsekään, se selvisi sitten myöhemmin. Matkalipusta ei selvinnyt, että junaa pitäisi jossain mahdollisesti vaihtaa. Nyt kun olimme Leccossa, niin jäimme sinne sitten syömään jäätelöt aseman kuppilaan. Jäätelönteon italialaiset kyllä osaavat muun ruuanlaiton ohella. Meidän annokset maksoivat yhteensä 6,10 €.

Leccossa jäätelöllä
Leccossa jäätelöllä

Vaikka Lecco näytti kiinnostavalta, ostimme Leccosta paluuliput Monzaan. Tavoitteena toki yhä se varikkokävely. Valitettavasti tässä seikkailussa kului aikaa niin paljon, ettemme ehtisi varikkokävelylle. Jäimme kuitenkin junasta pois Monzassa ja menimme bussilla rata-alueelle vilkuilemaan, josko siellä jotakin pääsisi näkemään. Eipä meitä enää varikolle laskettu, mutta tulipahan käytyä kokeilemassa. Täällä ei porteista pääse kovin helpolla livahtamaan, sillä kulunvalvonta näytti olevan tiukka.

Sisäänkäynti varikolle
Sisäänkäynti varikolle

Samalla tuli ostettua vähän aiheeseen sopivaa vaatetusta viikonloppua varten. Meinasimme ensin kävellä Monzan rautatieasemalle takaisin, mutta matkaa olisi ollut kadunvarsikartan perusteella runsaasti, joten valitsimme bussin. Monzan rautatieasemalle ehdimme vasta klo 20, joten päivä vierähti nopeasti iltaan.

Pippuripihviä ja punaviiniä Duomon kupeessa

Hyppäsimme Milanossa metroon ja ajoimme suoraan Duomolle syömään. Ravintolaksi valikoitui kirkon lähistöllä oleva Ristorante Ciardi, josta tilasimme tällä kertaa pippuripihvit punaviinin kera. Olisihan se pitänyt muistaa, että lisukkeet pitää tilata vielä ruuan päälle erikseen. Ne eivät täällä nimittäin yleensä kuulu hintaan. Pihvi oli kuitenkin maukas ja meni mukavasti alas viinin ja leivän kera. Jälkiruoka kruunasi päivän, joten nyt oli hyvä hetki palata hotellille nukkumaan. Illallisen hinnaksi tuli tällä kerralla yhteensä 62 euroa sisältäen tipin.

Ristorante Ciardi ja pippuripihvi
Ristorante Ciardi ja pippuripihvi

Perjantai 12.9.2008 Ensimmäiset harjoitukset ja monsuunikuuro

Saku ja Mari olivat tulleet illalla hotelliin, joten aamupalalla meillä oli tuttua seuraa. Hotellin lähistöllä oli Esselunga-ruokakauppa, josta ostimme vähän evästä mukaan otettavaksi. Rata-alueelle pystyi viemään vapaasti omat ruuat ja juomat. Matka Monzaan alkoi Milanon Porta Garibadi -asemalta, josta ostimme samalla kertaa myös paluuliput. Monzan rautatieasemalta oli nyt ilmaiset bussikuljetukset rata-alueelle. Asemalla olimme n. klo 10 ja bussikyyti kesti vartin. Maailma on pieni, sillä tapasin bussissa sattumalta yläasteen luokkakaverin.

Eihän Monzan grand prix’ssa ikinä sada! Jätin goretex-takin hotelliin, mikä oli virhe.

Monzan rautatieasemalla
Monzan rautatieasemalla

Kuin uitetut koirat

Aamulla taivas oli hieman harmaa, mutta emme ajatelleet sateen mahdollisuutta. Eihän Monzan grand prix’ssa ikinä sada! Jätin goretex-takin hotelliin, mikä oli virhe. Kun pääsimme bussista ulos, alkoi vähän vihmoa vettä.

Vettä alkaa vähän sataa
Vettä alkaa vähän sataa

Vihmominen ei olisikaan ollut mitään, mutta sade yltyi hetkessä kunnon monsuunikuuroksi. Kiirettä piti, että sain pakattua kameran reppuun sateelta suojaan. Onneksi repussa oli sadesuoja, koska muuten kamerakalusto olisi väkisin hukkunut siinä kelissä. Mitään sateensuojaa ei ollut tarjolla, joten pidin reppua kädessä sadesuoja ylöspäin osoittaen. Sade jatkui hillittömänä ja formula-autojen äänet hiljenivät, sillä radan viemäröinti ei yksinkertaisesti ehtinyt vetää kaikkea vettä pois. Ensimmäiset harjoitukset piti siis keskeyttää. Olo ei ollut kovin häävi, sillä olimme kastuneet läpikotaisin ja talsimme mudassa. Kovin sade hellitti ja pääsimme etenemään kohti katsomoita.

Monsuunikuuro alkamassa
Monsuunikuuro alkamassa

Perjantaina kaikki katsomot olivat käytössä ja pääsimme katettuun pääkatsomoon sateensuojaan. Vietimme aikaa ja seurasimme GP2:n vapaita harjoituksia. Lämpötila oli sentään parinkymmenen asteen pinnassa, mutta vaatteet pysyivät märkinä. Ostimme sitten uudet Ferrari-paidat, jotta olo olisi hieman mukavampi. Margit osti samassa yhteydessä myös sateenvarjon, joten enempää ei pitäisi päästä tänään kastumaan.

Kamui Kobayashin varikkotaulu GP2:n harjoituksissa
Kamui Kobayashin varikkotaulu GP2:n harjoituksissa

Kirkastuvaa keliä

Väliajalla katselimme, kun paddock club -lipun haltijat kävivät varikkokävelyllä. Pääkatsomosta näimme formula 1 -tallien valmistautumisen toisiin vapaisiin harjoituksiin. Keli alkoi kirkastua ja aurinko pääsi näyttäytymään. Se tuntui hyvältä ja siirryimme pääkatsomon reunaan, josta näimme autojen tulon Parabolicasta. Tästä näki myös varikon sisäänmenon, joten paikka voisi olla hyvä vaihtoehto kisan seuraamiseen.

Loppuvaiheessa harjoitusta siirryimme Variante Ascari -shikaaniin. Katsomon numerosta en mene takuuseen, mutta kuvien perusteella se taisi olla numero 16. Tässä on kohtuullisen pitkä näkemä autojen tulosuuntaan ja olisi myös mainio paikka kisaa ajatellen. Tosin varauksella, riippuen istumapaikan sijainnista katsomossa.

GP2:n aika-ajojen aikaan aurinko paisteli jo mukavasti. Keli tuntui nyt siltä, kuin sen Monzassa kuvitteleekin olevan. Tätä sessiota katselimme edelleen Variante Ascarissa, mutta eri katsomossa. Nyt näimme koko edeltävän suoran ja myös tämä oli hyvä paikka, ainakin kuvaamista ajatellen. Kuvien perusteella katsomo saattaa olla numero 13.

Lesmon kautta takaisin Milanoon

Lähdimme pikkuformuloiden aika-ajon jälkeen kohti Lesmoa, ajatuksena palata Milanoon sitä kautta. Monzan puistossa mateli paljon isoja etanoita, jotka sade oli saanut liikkeelle. Täällä oli edelleen paljon tupakkakioskeja, joiden myyjät lienee valittu ainakin osittain ulkonäön perusteella. Kun tällaisesta kioskista olin pari kuvaa ottanut, niin joku iso gorilla tuli hätistelemään minua pois. Ei kuulemma saanut kuvata.

Tupakkakioski
Tupakkakioski

Lesmosta kulki junia parhaimmillaan vartin välein Milanon päärautatieasemalle. Asemalla oli väkeä, mutta ei suureksi ruuhkaksi asti. Suomalaisia tuntui olevan hyvin liikkeellä, eikä ihme. Milanossa emme osanneet heti hypätä junasta pois, sillä seinässä luki: ”Sottopassaggio”. Odotimme, että juna jatkaa pian Milanon päärautatieasemalle. Sitten tuli kuulutus, että tämä on päätepysäkki. Sottopassaggio tarkoittaakin alikulkua tai jotain vastaavaa. Kyltti oli vaan iso ja sellaisella fontilla, että se näytti joltain paikkakunnan tai aseman nimeltä.

Juna Lesmon asemalla
Juna Lesmon asemalla

Riisipuuroa illallisella

Kello oli jo yli 19, joten kunnon ruokaa alkoi mieli tehdä. Mielessä oli lähteä erinomaiseen Ristorante The Kitcheniin, jossa kävin toisen porukan kanssa vuosi sitten. Ajoimme metrolla Liman metroasemalle ja lähdimme kävelemään oletettuun suuntaan. Valitettavasti emme löytäneet paikkaa etsimisestä huolimatta. Nykyäänhän tuo hoituisi puhelimen navigoinnilla helposti, mutta vuonna 2008 elettiin vielä mobiilikivikautta. Ristorante The Kitchen näyttäisi tuoreella googlettamisella olevan vielä olemassa, vaikka silloin tuli mieleen, että paikka on jo lopetettu.

Nälkä yltyi kuitenkin siihen malliin, että menimme sitten vaan johonkin ravintolaan. Päädyimme Ristorante Da Sas -nimiseen paikkaan ja tilasimme ruokaa pöytään. Ruoka tulikin ja pääsimme syömään kello 20:50. Minulle sattui sellainen hassu taiteltu pizza ja Margitin risotto oli melkein riisipuuroa. Vaikka risotto on perinteinen italialainen riisiruoka ja Milanolaisen keittiön peruspilareita, jota valmistetaan juuri siihen tarkoitetusta lajikkeesta (wikipedia). Sakun ja Marin pihvit näyttivät paremmilta valinnoilta. Jälkiruuan jälkeen nälkä oli kuitenkin kaikonnut ja tämän kerran illallinen kustansi meidän kahden osalta 40,50 €. Olimme takaisin hotellilla kello 23, joten pääsimme tänään nukkumaan hieman aiemmin edellisiin päiviin verrattuna.

Lauantai 13.9.2008 Märkä aika-ajopäivä

Olimme aamupalalla tänään jo ennen puoli kahdeksaa, jotta ehtisimme hyvissä ajoin radalle. Aamuauringon pilkistäessä pilvien lomasta kävimme taas viereisessä ruokakaupassa ennen radalle menoa.

Aamulla matkalla metroon
Aamulla matkalla metroon

Metroon menimme kello 8:50 ja Monzan rautatieasemalla olimme n. kello 9:50. Sieltä matka jatkui taas kisajärjestäjän ilmaisella bussilla kohti rata-aluetta. Bussikyytiin meni noin vartti, mutta kävelyä riitti tämän jälkeen vielä yli puoleksi tunniksi. Omassa katsomossa olimme n. kello 11:20, eli siirtymisiin kannattaa varata aikaa riittävästi. Katsomomme edessä alhaalla näkyi pätkä vanhaa Monzan ovaalia, joka muistutti menneistä ajoista. Kolmannet vapaat harjoitukset olivat jo menossa meidän saapuessa. Tänään ei ollut mahdollista käydä enää vieraissa katsomoissa, vaan omalla paikalla oli oltava. Perjantain vapaat katsomot kannattaa siis hyödyntää, niin saa vaihtelua muuhun viikonloppuun verrattuna.

Sade jatkuu

Sade alkoi jo radalle kävellessä, joten aika kostealta tämäkin päivä vaikutti. Vapaiden harjoitusten jälkeen vuorossa oli Porsche Supercupin aika-ajo. Porschet ovat ihan oivallinen täyteohjelma formuloiden harjoitusten ja aika-ajon välissä. Märkä keli tarkoitti myös liukasta keliä ja näimmekin useita spinnauksia ja pitkäksi ajoja.

Ennen aika-ajoa sade hieman hellitti ja kävimme jaloittelemassa. Jostain syystä meidät päästettiin viereiseen katsomoon, numeroltaan 6B. Pitihän se käydä katsomassa, mitä halvemmalla lipulla olisi nähnyt. Näkymä ensimmäiseen shikaaniin oli tosi huono, mutta siitä näki sentään pääsuoralle. Tässä näki konkreettisesti sen, mikä ero oli keskihintaisella ja keskihintaa korkeammalla lippuhinnalla.

Sateenvarjot esiin, aika-ajo alkaa

Aika-ajon alkuun sade alkoi uudelleen ja tuultakin oli jonkun verran. Onneksi ilman lämpötila oli sen verran korkealla, ettei tarvinnut kuitenkaan palella. Takki oli sentään tänään mukana, joten sen puolesta vettä sai tulla. Kamera piti tosin suojata muovipussien ja kuminauhojen avulla, sillä se ei olisi sellaista kosteutta kestänyt.

Tuulista ja sateista
Tuulista ja sateista

Olisi sitä mieluummin kuivassa kelissä formuloita katsellut, sillä sateella autot ajavat silminnähden hitaammin. Samoin autojen äänet ovat tällä kelillä hiljaisemmat, mutta korvatulpille oli kuitenkin tarvetta. Mutta keliä ei voi valita, ulkoilmalajista kun on kyse. Ferrari ja McLaren eivät olleet aivan tilanteen tasalla Kimin ja Lewisin suhteen, kun luulivat sateen hellittävän. Kimi Räikkönen ja Lewis Hamilton tippuivat jatkosta toisen aika-ajon pääteeksi. Sade vaan yltyi, eikä aikojen parantamiseen ollut mahdollisuuksia. Se kyllä latisti tunnelmaa, sillä Kimin lähtöruuduksi jäi 14:s. Jos se nyt jotain lohdutti, niin Hamilton oli pykälän verran perässä.

Heikki Kovalainen sen sijaan livahti jatkoon taistellen kärkisijoista. Hän jäi paalupaikasta vain hieman hävittyään jollekin Toro Rosson Sebastian Vettelille kymmenyksen. Ketään todellista uhkaajaa ei tuntunut kuitenkaan Heikin voitolle olevan, koska kaikki muut kärkikuskit olivat jääneet paljon taaemmaksi. Lähimpänä heistä oli Ferrarin Felipe Massa, joka starttasi kuudentena. Kuinkas sitten kävikään…

Aika-ajon jälkeen ilma oli hieman kirkkaamman oloinen, mutta GP2-kisa käytiin kuitenkin märällä radalla. Kolareiltakaan ei vältytty ja ratavirkailijoilla riitti kiirettä romujen keräämisessä. Tämän jälkeen olisi ollut vielä Formula BMW -kisa, mutta lähdimme jo takaisin Milanoon. Kello oli n. 16:30 tässä vaiheessa ja matkaan menisi kuitenkin jokunen tovi. Kävelimme Lesmon asemalle, koska sitä kautta pääsisimme nopeammin matkaan.

Muistikortit alkoivat olla jo täynnä ja kortinlukija unohtui kotiin.

Muistikortit alkoivat olla jo täynnä ja kortinlukija unohtui kotiin. Piti siis lähteä sellaista etsimään Milanosta, jotta kuvat saisi ladattua läppärin kovalevylle. Ajoimme metrolla viime reissulta tutuksi tulleelle Loreton asemalle, jonka vireisellä Piazza Argentina -aukiolla oli Centro Foto Cine -niminen kameraliike. Onneksi se oli vielä auki ja 20 euron hintainen kortinlukija sai uuden omistajan. Kello oli jo 18, joten oli aika palata hotelliin siirtämään kuvia läppärille ennen illallista.

Halpa, mutta huippuhyvä illallinen

Ilta vierähti äkkiä kuvia siirrellessä ja niistä varmuuskopioita poltellessa. Kello 21:30 olimme Sakun ja Marin kanssa metrossa matkalla Naviglin alueelle, jossa on ollut paljon kanavia ainakaan. Jonkun matkailuartikkelin perusteella lähdimme sinne, koska siellä pitäisi olla paljon hyvää ravintolatarjontaa. Jäimme metrosta Porta Genovan asemalla ja aloimme metsästää sopivaa illallispaikkaa. Via Vigevano -nimisen kadun varrelta bongasimme Luna Rossa -pizzerian, johon sitten päädyimme.

Saku ja Mari metrossa
Saku ja Mari metrossa

Tilasimme alkupaloiksi Parmankinkkua, jota kelpasi siinä maistella maistuvan punaviinin kera. Nälkä oli jo, koska kello oli jo 22:15. Tämän illan ravintolavalinta tuntui onnistuneen nappiin ja pian pöytään kannettiin herkullisen näköisiä ja suuria pizzoja ja mehukkaan näköistä pastaa. Kylläpä muuten maistui ja syötävää oli tällä kertaa vähintäänkin riittävästi. Osa Parmankinkkusiivuista jäi syömättä, sillä ne eivät enää mahaan uponneet yrityksestä huolimatta.

Vajaan puolentoistatunnin mässäilyn jälkeen oli aika tilata lasku ja sehän ei päätä huimannut. Koko porukan illallinen palvelumaksuineen oli vain 63 euroa. Täällä hinta kohtasi kyllä laadun ruuan suhteen. Muun miljöön osalta paikka ei välttämättä ole samalla tasolla, mutta ruuan takia tänne kannattaisi tulla toistekin. Kelpasipa sitä nyt mennä hotellille takaisin nukkumaan. Uni kyllä tuli helposti, sillä kello oli jo puolen yön paremmalla puolella.

Sunnuntai 14.9.2008 Sateinen kisapäivä

Kisapäivänä heräsimme aamupalalle jo hyvissä ajoin, jotta välttyisimme suurimmilta ruuhkilta. Sunnuntai on kuitenkin se päivä, jolloin väkeä on eniten liikkeellä. Pääsimme lähtemään hotellilta jo kello 7:40, eli aikaa radalle siirtymiseen olisi runsaasti.

Hotellilla valmiina kisaan
Hotellilla valmiina kisaan

Olimme keskusrautatieasemalla kello 8:10, jossa ihmisiä opastettiin jo Monzan suuntaan. Kisajunissa pääsi sunnuntaina matkustamaan vapaasti, joten lippuautomaattia ei tarvinnut etsiä. Asemalaiturilla oli runsaasti väkeä, mutta sekaan mahtui vielä. Voin hyvin kuvitella, mikä ruuhka täällä on myöhemmin aamupäivällä ja varmaan vielä iltapäivälläkin.

Satuimme hyvään junaan, sillä se vei meidät suoraan Lesmoon. Siellä olimme hieman ennen yhdeksää ja asemalta pääsimme kävelemään suoraan viereiselle rata-alueen sisäänkäynnille ilman tarvetta ylimääräiselle bussikyydille. Formula BMW -kisa oli alkanut kello 8:45, mutta sitä emme ehtineet katsomaan.

Vettä ei nyt onneksi satanut, mutta joka paikka oli yhtä liejua. Myyntikojujen eteen maahan oli heitelty pahvia ja kuormalavoja, jotta asiointi onnistuisi vähän helpommin. Keli oli hieman muita päiviä viileämpi, joten kosteuskaan ei päässyt niin helposti haihtumaan. Eipä käynyt kyllä kateeksi leirintäalueella majoittuvia kohtaan.

Sadetta pitkästä ilosta

Vesisade alkoi kuitenkin jo matkalla katsomoon, joten märän kelin kisa tästä taitaisi tulla. Kertakäyttösadetakkien myyjät pystyivät pitämään nyt katteet kohdillaan. Katsomoon ehdimme juuri ennen GP2:n starttia, joka tapahtui kello 10:30.

Lyhyen tauon jälkeen vuorossa oli Porsche Supercupin kisa, jota seuratessa alkoi päästä mukavasti kisatunnelmaan.

Mitään pitkästyttäviä taukoja ei päässyt tulemaan, sillä formula ykkösten kuskiparaati oli kello 12:30. Kuskit esittäytyivät hitaasti ohi menevän rekan lavalla ja vilkuttelivat katsomoissa kastuville kannattajille. Tämä on katsomossa olevia faneja ajatellen hieno ohjelmanumero, sillä eipä kuskeja juuri muutoin pääse näkemään kilpa-auton ulkopuolella.

Kisan starttiin oli aikaa puolisentoista tuntia, mutta autojen näkemistä ei tarvitse odottaa niin pitkään. Varikonportit avautuivat kello 13:30, jolloin kuskit pääsevät ajamaan installaatiokierroksia. Kuskien on kierrettävä varikon kautta, jos haluavat uudelle kierrokselle. Kun varikonportista ajaa ohi, pitää tämän jälkeen ajaa lähtöruudukkoon odottamaan starttia.

Lentävällä lähdöllä liukastelemaan

Formulaykkösten lähtö on monesti se kisan jännittävin tapahtuma, jonka yhteydessä sattuu ja tapahtuu. Rata oli kuitenkin niin märkä, että tuomaristo päätti muuttaa seisovan lähdön lentäväksi. Eli ensimmäinen kierros mentiin turva-auton perässä ja startti tapahtui vauhdista. Tämä oli hieman harmi, sillä lähtöjännitystä ei juuri ollut. Lentävä lähtö sai myös kritiikkiä, koska autojen vauhti ehtii siinä tapauksessa kiihtyä ensimmäiseen mutkaan paljon normaalia kovemmaksi. Tällöin saattaisi tulla romua, kuten GP2-kisassa.

Sateessa autojen vauhti ja äänet olivat normaalia vaisummat. Hitaampi vauhti helpotti valokuvaamista, sillä autojen seuraaminen kameralla oli nyt selvästi helpompaa kuivaan keliin verrattuna. Valoa oli toisaalta niin vähän, että herkkyyttä piti nostaa paljon

Kisa eteni, mutta yllättävästi Sebastian Vettel johti kisaa edelleen Toro Rossollaan. Oletus oli se, että Heikki Kovalainen poimii selvästi nopeammalla McLarenillaan edessään ajavan keltanokan alkupaloiksi ja häviää horisonttiin. Heikki ei saanut jarruja ja renkaita toimimaan ja se näkyi mm. ensimmäisen shikaanin pitkäksi ajamisina. Vaikka Vettelilläkin oli omat tilanteensa, kukaan ei päässyt hänen johtoaan uhkaamaan.

Keli ei enää ollut niin sateinen ja varikkokäyntien yhteydessä täydet saderenkaat vaihtuivat välikelin renkaisiin. Eipä Heikki onnistunut tässäkään yhteydessä nousemaan kärkeen ja tilanne alkoi vaikuttaa jo huolestuttavalta. Räikkönen teki takana nousua, mutta käteen jäi ”kultainen ananas” ja kisan viimeisellä kierroksella ajettu kisan nopein kierros. Ferrariin alkoi vauhtia tulla vasta kuivemmalla radalla. Robert Kubica teki ehkä vakuuttavimman nousun. Palkinnoksi tuli kolmas sija, vaikka lähtöruutu oli vasta 11. Eli tässä kelissä oli mahdollista tehdä hyvää tulosta oikealla taktiikalla. Kisassa oli muitakin hyviä tapahtumia ja katsomostamme näimme useita hienoja ohituksia.

Kisan voittoon ajoi siis nuori Sebastian Vettel ja Heikki jäi toiseksi. Sateen loppuminen ei saanut tunnelmaa paranemaan, sillä voittohan oli ollut ihan siinä tarjottimella. Kovalainen oli voittanut ensimmäisen kisansa reilua kuukautta aikaisemmin Unkarissa, joten toiveet voiton suhteen olivat aika-ajon päättyessä korkealla. Tämä jäi valitettavasti Heikki Kovalaisen viimeiseksi palkintosijaksi, mitä ei olisi siinä vaiheessa uskonut. Kimin ollessa hallitseva maailmamestari, olisi ollut myös hienoa nähdä hänet täällä pokkaamassa palkintoa. Aika-ajon virhearvio maksoi kuitenkin niin monta sijaa, että kärkisijat jäivät haaveeksi.

Palkintopallille pinkomaan

Lähdimme katsomosta joitakin kierroksia ennen kisan loppua jonottamaan radalle menevälle portille, jotta ehtisimme palkintojenjakoon. Näimme aiemmin katsomon luona portin, joka olisi luultavasti se portti, joka avattaisiin katsojille kisan jälkeen. Kaikki etenivät juoksujalkaa kuitenkin toisaalle, joten aloimme epäillä olevamme väärällä portilla. Menimmekin sitten muiden mukana väärään suuntaan, mutta virheen huomattuamme palasimme tälle aiemmin katsomallemme portille. Se olikin avattu sillä välin ja pääsimme juoksemaan kohti Monzan pääsuoraa ja palkintopallia.

Sebastian Vettelin tuuletukset
Sebastian Vettelin tuuletukset

Tällä kertaa palkintojenjakoseremoniat eivät käynnistyneetkään niin nopeasti, kuin edellisellä kerralla. Ehdimme palkintopallin edustalle mukavasti ennen kansallislaulujen soittoa. Kaikista suurin faniporukka oli Robert Kubicalla ja puolalaiset hokivat Kubican nimeä kovaan ääneen. Vettel oli onnensa kukkuloilla ja Kovalainen vaikutti luonnollisesti pettyneeltä. Toro Rosson tallipäällikkönä toiminut Gerhard Berger tuntui olevan onnellinen suojattinsa puolesta. Minardin peruille perustetulle tallille tämä oli unelmien täyttymys.

Monzan pääsuoralle kertyi väkeä kaiken aikaa palkintojenjaon edetessä. En tiedä ihmisten lukumäärää, mutta melkoinen lössi siinä oli. Keli alkoi pikkuhiljaa muuttua parempaan suuntaan, joten Goretex-takin sai kääriä vyötärölle. Lähdimme kävelemään rataa pitkin kohti Lesmoa. Radalla oli melkoinen kattaus monenlaista liikkujaa jalankulkijoista pyöräilijöihin ja moottoripyöristä rekka-autoihin. Pitkään ei nokka tuhise, kun formulakisalle sanotaan rata-alueella hyvästit. Tallien kalusto alkaa saman tien siirtymään seuraavaan paikkaan ja mainostaulut puretaan pois välittömästi.

Lesmon asemalla oli Milanoon menijöitä paljon, mutta pääsimme muistaakseni toiseen junaan, joka saapui asemalle kello 17:50. Matka hotellille kesti noin tunnin verran. Koko viikonlopun oli satanut oikein olan takaa ja vesi oli valunut metrotunneleihin asti. Nyt tiukemmin aikataulutettu osuus oli ohi ja ehdimme hengähtää hotellilla hetken.

Viimeinen illallinen kisaporukalla Milanossa

Tänään suunnistimme Duomolle etsimään illallispaikkaa. Kävelimme Galleria Vittorio Emanuele II:n läpi ja päädyimme tilaamaan pihvit ja pastat pizzeria Di Gennarosta. Alkupaloiksi saimme tomaatilla ja joillain muilla aineksilla höystetyt leivät. Tarjoilija otti meistä kuvan pääruokaa odotellessa. Kellon ollessa 21:30, saimme annoksemme ja pääsimme vihdoinkin syömään. Tämän paikan makuelämyksestä ei ole jäänyt mielikuvia, mutta neljän hengen menu kustansi yhteensä 98 euroa. Ei tämä kyllä vertoja vetänyt edellisillan annokselle, mutta ei tästä nyt paha mielikään jäänyt.

Maanantai 15.9.2008 Leppoisa päivä Milanossa

Aamulla saimme nukkua pidempään ja uni kyllä maistuikin kiireisen viikonlopun jälkeen. Saku ja Mari olivat ehtineet jo kotimatkalle, kun me vasta pääsimme aamupalalle. Klo 11 luovutimme huoneen ja maksettavaahan kertyi 415 euroa kahden hengen huoneesta ja viidestä yöstä.

Keli oli nyt poutainen ja lämpöä eilistä enemmän, mutta helteestä ei ollut jälkeäkään. Tänään meidän oli tarkoitus katsella Milanon nähtävyyksiä ennen Gardajärvelle menoa. Maanantait ovat vaan vähän huonoja päiviä turisteille, kun useimmat paikat ovat tällöin suljettuina. Ajoimme metrolla kuitenkin Duomolle ja päätimme ottaa vaan rennosti. Tällä kertaa tummahipiäiset tyypit tulivat siihen tyrkyttämään meille pulunruokaa linnuille tarjottavaksi ja sitomaan ranteeseen jotain mukamas onnea tuottavia narunpätkiä. Sitten olivat heti perään vaatimassa tempusta rahaa. Sellainen mielikuva jäi, ettemme heille mitään maksaneet. En muista, että olisimme vastaaviin veijareihin aikaisemmin törmännyt, vaikka vastaavia kerjäläisiä tuntuu kyllä olevan muuallakin. Nyt osaa kyllä tuollaiset kiertää vähän kauempaa.

Kävimme Galleria Vittorio Emanuele II -kauppakeskuksessa, jossa on toinen toistaan kalliimpia merkkiliikkeitä. Ostokset jäivät katselun asteelle, mutta nälkä alkoi pikkuhiljaa yltymään. Menimme Duomon kupeessa olevaan L'Antico Ambrosiano -ravintolaan pizzalle ja lasagnelle. Päivällinen punaviineineen kustansi tällä kertaa 36 euroa.

Ferrari Storeen kenkäostoksille

Milanon Ferrari Store on lähellä Duomoa, joten päätimme käydä siellä. Toisin kuin Maranellossa, Milanossa pystyi valokuvaamaan vapaan oloisesti. Hyllyssä oli hienon näköisiä Ferrari-kenkiä, joita piti päästä sovittamaan. Uusia kenkiä teki mieli, sillä vanhat kengät olivat jo parhaat päivänsä nähneet, varsinkin Monzan liejukävelyn jäljiltä. Ferrari-kengät eivät olleet edes kiskurihintaiset, vaan sellaiset sai poimia mukaansa 80 eurolla. Kenkiä koristi hallitsevan maailmanmestarin ykkösnumero ja brodeerattu Räikkösen nimmari. Kyseiset kengät ovat vielä kymmenen vuoden jälkeenkin tuossa kaapissa ehjinä odottamassa sopivaa kesäkeliä, joten ne olivat oikein hyvä ostos.

Milanon Ferrari Storessa kenkäostoksilla
Milanon Ferrari Storessa kenkäostoksilla

Kun Ferrari Storesta oli ostanut vähintään kaksi tuotetta, niin tämän jälkeen pääsi hyppäämään Räikkösen auton kopioon ja operaation sai kuvata samalla. Ystävällinen myyjä kätteli autossa istuneet ja toivotteli mukavat päivänjatkot.

Kiireellä kohti Gardajärveä

Kello oli jo 15:30, joten ajattelimme lähteä pikkuhiljaa kohti päärautatieasemaa. Matkalla heitimme muutaman kortin postilaatikkoon. Tämä olikin reissun viimeinen metromatka ja metrot kyllä toimivat loistavasti. Hinnat eivät päätä huimaa ja erilaisia lipputyyppejä oli matkailijan tarpeisiin riittävä määrä.

  • 1 alue, 60 min: 1,2 €
  • 24 h lippu: 3 €
  • 2 x 6 kpl urbaanin alueen kertamatkoja: 6,7 €
  • 10 matkaa: 9,2 €

Olin ennen reissua varmistanut hotellista, että Gardajärven varaus on kunnossa. Samalla kysyin, miten pääsisimme helpoiten Riva del Gardaan. Sain ohjeeksi jäädä junasta Peschierasta ja sieltä pääsisi bussilla Rivaan. Tarkistin kännykästä, milloin seuraava juna lähtisi kohti Peschiera del Gardaa. Sehän lähtisi aivan tuota pikaa ja näyttäisi olevan päivän viimeinen juna siihen suuntaan. Meille tuli kiire junaan, emmekä ehtineet edes lippuja ostaa. Onneksi liput sai ostettua konduktööriltä ja matka Alppien juurelle saattoi jatkua leppoisammin. Tämän matkan hinta kahdelta oli 25,10 €.

Matka eteni nopeassa junassa ja Lombardia vaihtui Veneton maakuntaan. Perschierassa olimme tuntia myöhemmin. Asemalaiturilla oleva siivooja bongasi meidän Ferrari-asusteet ja tuli juttusille. Hän kysyi, että olimmeko viikonloppuna Monzassa ja oli oikein innostunut asiasta. Bussipysäkki oli aseman vieressä, mutta bussia piti odotella tosi pitkään. Kävimme hörppäämässä odotellessa espressot Ristorante Pizzeria Bar Sale e Pepe Sasissa kellon ollessa 18. Nämä perinteiset italialaiset kahviherkut maksoivat 2,90 €.

Päivän viimeisellä bussilla Riva del Gardalle

Tämän päivän aikatauluja emme olleet tulostaneet mukaan, joten kaikki meni oikeastaan hyvällä turistituurilla. Pysäkin aikataulun mukaan olimme odottamassa päivän viimeistä bussia Riva del Gardaan. Lopulta bussi tuli myöhässä ja pääsimme matkaan n. kello 19. Vahva espresso sai Margitin vatsan sekaisin bussin mutkitellessa kylien välistä ja hänen piti oksentaa. Muuta oksennuspussia ei ollut, vaan tähän piti uhrata Ferrari Storen kassi.

Ilta oli jo pimentynyt Rivaan pääsyämme, kello oli melkein 20:30. Eteen tuli uusi ongelma, sillä emme osanneet lähteä asemalta oikeaan suuntaan. Meidän olisi pitänyt tulostaa kartta ennen reissua, mutta eihän sitä ollut kaikkea muistanut. Linja-autoasemalla oli valot ja näimme siellä siivoojan, joten päätimme kysyä häneltä. Siivoja ei puhunut sanaakaan englantia, mutta oli muuten erittäin puhelias ja ystävällinen. Hän ymmärsi, minne olimme menossa ja tarinoi italiaksi pitkät kertomukset reitistä perille. Jostain IP:n luota pitäisi mennä, mutta mikä on IP? Myöhemmin selvisi, että se oli huoltoasema. Hän piirsi meille kartan mukaan ja kiitimme avusta.

Villa Bellarian huone
Villa Bellarian huone

Via Ardaro löytyi, joten olimme oikealla kadulla. Villa Bellaria -nimiseen huoneistohotelliin pääsimme kirjautumaan kello 21:30, eli ilta oli taas ehtinyt pitkälle. Perille kuitenkin pääsimme ja saimme käytyä suihkussa. Oli illallisen aika, mikäli ravintoloiden keittiöt olisivat vielä auki.

Saksalaistyyliselle tuhdille illalliselle

Kävelimme rannan suuntaan ja etsimme sopivaa ravintolaa. Seutukunta vaikutti hieman saksalaiselta, vaikka olimme Italiassa. Saksankielisiä katukylttejä yms. tuli vastaan ja päädyimme sitten saksalaistyyppiseen ravintolaan nimeltä Kapuziner am See. Kello oli jo melkein 23, mutta onneksi saimme vielä ruokaa.

Tilasimme saksalaisen pannun, jossa oli syömistä toden teolla. Hapankaalipedillä oli monenlaista rasvaista makkaraa, kylkeä, lihaa ja myös paistettua perunaa. Ruokajuomaksi valittiin tällä kertaa saksalaista olutta. Kylläpä muuten maistui hyvältä tämä annos. Ilmeisesti germaanit ovat vähän samantyyppistä sakkia, kuin suomalaisetkin. Ulkomailla ollessaan pitää saada kotoisaa ruisleipää ja läskisoosia, jotta pystyy olemaan. Saksan rajalle tästä olisi matkaa n. 250 km, joten saksalaiset käyvät oletettavasti täällä paljon lomailemassa.

Tarjoilijat katselivat siihen malliin, että emmekö jo ala lähteä pois. Varmaan halusivat laittaa paikan kiinni, mutta söimme pannulta kaikki lihat pois. Kiitimme kylläisinä puolen yön jälkeen ruuasta ja kävelimme takaisin hotellille nukkumaan. Illallisen hinnaksi tuli 45,50 €. Voisin käydä täällä syömässä toistekin.

Tiistai 16.9.2008 Aurinkoa ja rypäleitä Riva del Gardalla

Nukuimme aamulla pitkään, sillä ilta venähti pitkäksi. Huoneistohotellin aamupala oli aika perustasoa ja kahvia sai automaatista. Parvekkeelta avautui loistavat näkymät vuorille, mutta itse järveä täältä ei näkynyt. Keli oli nyt aurinkoinen ja lämmin, joten oli mukava lähteä tutkimaan tätä pikkukaupunkia tarkemmin.

Näkymät Villa Bellarian parvekkeelta
Näkymät Villa Bellarian parvekkeelta

Pyöräilyä pikkukaupungin kaduilla

Majoituksen hintaan kuului polkupyörien käyttöoikeus ja sellaiset saimme hotellin varastosta. Niillä oli hyvä lähteä kiertelemään kylille. Riva del Garda oli oikein mukava tuttavuus ja keli oli mitä parhain. Täällä järven pohjoisosassa vuoret ovat aivan vieressä ja maisemat sen mukaiset. Kontrastia tähän tuovat palmut, joita ei uskonut näkevänsä näin pohjoisessa. Gardajärven vesi oli erittäin kirkasta ja pohja erottui selvästi.

Aurinko lämmitti niin mukavasti, että alkoi tehdä mieli jäätelöä. Aivan rannan tuntumassa olikin tätä perinteistä italialaista herkkua tarjolla ja tilasimme annokset Hotel Solen terassille. Annokset maksoivat 15,80 €, eli ei ihan pikkuraha. Mutta rahalle oli kyllä vastinetta, jäätelöt olivat erittäin herkullisia.

Jatkoimme matkaa pyöräillen pitkin katuja ja kujia. Jossain vaiheessa päädyimme kaupungin laidalle viinitilan kupeeseen. Jäimme hetkeksi katselemaan, kun työtekijät poimivat viinirypäleitä köynnöksistä. Yksi työntekijöistä antoi meille mukaan rypäletertun, joten oikein ystävällistä porukkaa täällä Italiassa tuntui olevan kaikkialla. Rypäleitä ei voinut heti syödä, sillä niiden pinnassa oli jotakin torjunta-ainetta tai vastaavaa. Mutta pesun jälkeen ne maistuivat hyviltä.

Bella Napolin jättipizzat

Päivä meni nopeasti ja illan tullen alkoi jo suurempi nälkä iskeä, eli piti hakea taas illallispaikkaa. Nyt alkoi mieli tehdä jo kunnon italialaista pizzaa ja ruokapaikaksi valikoitui Pizzeria Bella Napoli. Saimme jättikokoiset pizzat pöytään n. kello 20:30 ja syömistä riitti. Pizzaa sai syödä pitkän tovin, että se oli pienentynyt edes lautasen kokoiseksi. Punaviinin kanssa tämä herkku upposi kokonaan ja tilasimme vielä jälkiruuan iltaa kruunaamaan. Tänään illalliseen kului rahaa 37,20 €, joten ei ollut tämäkään huono valinta.

Keskiviikko 17.9.2008 Purjelautailua ja vanhoja autoja

Illalla ehdimme nukkumaan jo hyvissä ajoin, joten heräsimme tänään vähän aikaisemmin. Olimme aamupalalla jo kello 7:30, jolla päivä lähti hyvin käyntiin. Olimme nähneet edellisenä päivänä järvellä paljon purjelautailijoita ja tänään ajattelimme itsekin lähteä vähän lautailemaan. Lautailusta ei nyt ole yhtään kuvaa, kun sinne ei voinut ottaa kameraa mukaan. Lautailemaan mennessä olisi ollut muutakin kuvattavaa. Nimittäin amfibioauto oli liikenteessä ja kävi ajamassa lenkin järvellä.

Villa Bellarian aamupala
Villa Bellarian aamupala

Margitilla ei ollut aikaisempaa kokemusta lajista, joten hän lähti lautailukouluun. Minä vuokrasin laudan ja lähdin omatoimisesti järvelle seikkailemaan. Vuokraamosta sai märkäpuvun, joten veden lämpötilallakaan ei ollut niin suurta merkitystä. Vesi oli kuitenkin sellaista uimalämpöistä, mutta märkäpuvulla järvessä voisi loikoilla pidemmänkin tovin. Rantaan meno avojaloin oli hieman haastavaa, sillä polku oli kivinen. Järvellä oli kuitenkin hauskaa ja lauta liikkui liukkaasti tuulen viemänä. Välillä tosin piti katsoa, mihin on menossa. Järvellä kun liikkuu kohtuullisen kokoisia laivoja, joten niiden reittejä piti koettaa vältellä. Tuulet loppuivat käytännössä juuri siihen kellonaikaan, minkä lautavuokraamon tyyppi oli sanonut. Tämän jälkeen oli hieman hankala päästä rantaan, mutta hitaasti edeten sekin onnistui. Vuokrauksen tai lautailukoulun hintoja ei ollut muistissa, eikä kuittejakaan löytynyt.

Päivällispizzaa

Purjelautailun jälkeen alkoi iskeä kovempi nälkä, joten päätettiin pienen välipalan sijaan lähteä pizzalle. Rannan tuntumassa oli sopivan tuntuinen paikka nimeltään Restaurant Pizzeria Bar and Gelateria L'Ora. Tällä kertaa pizzat olivat sen kokoiset, että mahtuivat kokonaan lautasille. Kylläpä se vaan hyvältä maistui tämäkin annos. Jälkiruuaksi tilasimme vielä jäätelöt, joten ei täältä tyhjällä mahalla tarvinnut lähteä. Päivällinen tuli maksamaan 27 euroa, joka on melkein pilkkahinta tuollaisesta ateriasta.

Adac Trentino Classic 2008 klassikkoautojen kokoontuminen

Päivällisen aikaan huomasimme, että rannan tuntumassa tapahtuu jotakin kiinnostavaa. Vanhoja autoja näytti olevan siellä enemmänkin, joten pitihän se kävellä lähemmäksi katsomaan. Satamassa oli Adac Trentino Classic -tapahtuman seremoniastartti, eli se oli joku klassikkoautojen ”ralli”. Sattuipas sopivasti, sillä paikalla oli paljon erittäin hienoja museoautoja. Joukossa oli lokinsiipi-Mersua, Ferrareita, Rolls-Royce ja jotain autoja, joiden merkkejä en ole ennen kuullutkaan. Eniten huomiota herätti varmasti 1910-vuosimallin erittäin upea Renault AX Voiturette. Auto oli entisöity todella upeasti!

Autot olivat jaettu kolmeen luokkaan vuosimallin mukaan, 1945 ja vanhemmat, 1946-1960 ja 1961-1978.Useimmat autot olivat saksalaisissa kilvissä ja koko tapahtuman nimisponsorikin viittaa Saksaan. Seurasimme seremoniastartin loppuun saakka ja autoja kyllä riitti, sillä olimme paikalla 2,5 tuntia. Lähtöluetteloon oli merkattu 124 autoa. Olisi ollut kyllä mukava mennä katsomaan autojen menoa vuoristoteille seuraavina päivinä, mutta se sai nyt tällä kertaa jäädä.

Loppupäivä meni leppoisasti mm. postikortteja lähetellen. Nettiyhteydet eivät olleet tuohon aikaan vielä kovin yleisiä ja nettikahviloiden tarjonta oli ainakin jossain määrin yleistä. Meidänkin piti etsiä sellainen ja saimme puolen tunnin wlan-yhteyden 3 euron maksua vastaan. Ennen reissua ostin uudet silmälasit, jotka piti kuitenkin lähettää huollettavaksi. En ehtinyt saada niitä takasin ennen matkaa, joten ajattelin pärjätä piilolinsseillä koko reissun. Linssit alkoivat kuitenkin käydä vähiin, joten niitä piti ostaa lisää. Onneksi Riva del Gardalta löytyi Area Ottica -niminen optikkoliike, josta sain satsin sopivia piilolinssejä. 40 euroalla sai 30 paria, joten se riitti mukavasti sitten vielä ressun jälkeiseen aikaankin.

Illalla kello 20:30 lämpöä oli erään mittarin mukaan 17 °C, mikä oli selvästi vähemmän reissun alkupuolelle verrattuna. Päivälläkin maksimilämpötila oli vain 19 °C. Menimme illalliselle Ristorante Hotel Primoon, mutta tällä kertaa valitsimme pizzan sijaan wieninleikkeet. Vahingosta viisastuneena osasimme tilata myös lisukkeet samalla. Lopuksi ei voinut enää vastustaa kiusausta, vaan otimme jäätelöt jälkiruuaksi. Kahden hengen illallisen hinnaksi tuli tällä kerralla 34,50 €.

Torstai 18.9.2008 Gardalandilla huvittelemassa

Viimeinen täysi päivä alkoi pilvisenä. Luovutimme huoneen avaimen ja maksoimme kolmen yön majoituksesta 222 euroa. Villa Bellaria oli mukava paikka ja siitä oli lyhyt matka keskustaan. Kello 9 olimme matkalla jo bussipysäkille. Matkalla näimme jälleen klassikkoautoja matkalla Roveretoon, jonka kautta letka tänä päivänä kulkisi. Peschieraan menevään bussiin piti ostaa lippu etukäteen, mutta en muista ostopaikkaa. Lipun hinta oli kuitenkin meiltä kahdelta 9,60 €.

Linja-autossa on tunnelmaa

Bussi lähti matkaan n. kello 9:30 ja oli alkumatkasta melko tyhjä. Matkan varrelta kyytiin tuli kuitenkin paljon väkeä, eikä kaikki mahtuneet enää istumaan. Lopulta kuski ei voinut enää ottaa kyytiin pysäkeillä odottavia ihmisiä.

Matkalla Gardalandiin
Matkalla Gardalandiin

Gardalandin porteilla olimme kello 11:30. Tämä huvipuisto on yksi Euroopan suurimpia, joten tekemistä pitäisi riittää täksi päiväksi. Purjelautavuokraamon henkilökunta piti meitä edellisenä päivänä hulluina, kun kerroimme tulevamme tänne. He sanoivat, että koko päivä olisi vaan yhtä jonottamista jonottamisesta päästyään. Onneksi hän oli väärässä, sillä ilmeisesti sesonki oli nyt ohi ja pääsimme joka laitteeseen käytännössä jonottamatta. Laitteiden edustoilla oli kyllä erittäin suuria jonotuskarsinoita, joissa saattaa hermo olla kireällä pahimpina ruuhka-aikoina.

Matkatavarat sai onneksi säilöön, sillä muuten huvittelu olisi ollut hankalaa, emmekä olisi päässet laitteisiin yhtä aikaa. Tavarasäilytys maksoi 5 euroa, mikä oli kohtuullinen summa. Itse puiston pääsymaksu oli 35 € per nuppi. Hinnalle oli kyllä mukavasti vastinetta ja laitteet hyviä. Vauhtia riitti ja keli oli oikeastaan paras mahdollinen huvipuistopäivään.

Mammut
Mammut

Olimme huvipuistossa sulkemisaikaan, eli kello 18 saakka. Puiston ulkopuolella olevalta bussipysäkiltä lähti ilmaisia kyytejä vartin välein Peschieraan, jonne pääsimme kello 18:30.

Peschieran bussi
Peschieran bussi

Ostimme junaliput Bergamoon, jotka maksoivat 7,20 €. Junaa piti odotella tunnin verran, eli iltahan alkoi siinä vaiheessa jo pimenemään. Ilmastoidussa pikajunassa matka taittui äkkiä ja Bergamossa olimme n. kello 21:15. Tällä kertaa tämä ei ollut illan viimeinen juna, joten olimme kerrankin melkein ajoissa.

Bergamo
Bergamo

Missähän se hotelli taas on?

Viimeisen yön hotelli ei ollut täällä Bergamossa, vaan lähempänä lentoasemaa, Stezzanossa. Täältäkään meillä ei ollut mitään tarkempaa karttaa, mutta hotellin antamat ohjeet sähköpostista oli kuitenkin tulostettu mukaan. Meillä oli siis kaksi vaihtoehtoa hotellille pääsemiseksi, eli taksilla n. 20 €, tai bussilla nro 6. Päätimme sitten ottaa bussin ja pysäkki lippuautomaatteineen löytyi kello 21:50. Bussiliput maksoivat yhteensä 2,70 €, joten tässä tuli pieni säästö tämän päivän rahanmenoon.

Bussilippuautomaatti
Bussilippuautomaatti

Stezzanossa meillä oli kuitenkin ongelma, sillä emme taaskaan osanneet suunnistaa hotellia kohti. Kävelimme ravintolan terassin ohi ja Margit kysäisi ulkona olevilta ihmisiltä oikeaa suuntaa. Yksi kaveri siinä sanoi, että hotelli on lähellä ja voisi viedä meidät sinne. Hän vei meidät autolla perille ja kiitimme kyydistä. Aika uskomatonta, että tällaista ystävällisyyttä löytyy joka paikasta täällä Italiassa. Pääsimme huoneeseen n. kello 22:50, joka oli meille aika normaaliaika.

Art & Hotel
Art & Hotel

Kylmä illallinen

Päätimme lähteä syömään ja kysyimme avoinna olevista ravintoloista hotellin vastaanotosta. Kuulemma lähimpään ravintolaan olisi pieni kävelymatka, mutta lähdimme katsomaan puolen kilometrin päässä olevaa Restaurant Fornel N°5:ttä. Valitettavasti ravintolan keittiö oli jo kiinni kellon ollessa 23 ja risat. Ystävällisen oloinen henkilökunta lupasi tehdä meille kylmät lautaset, jos se meille kävisi. Ja sehän kävi. Nuorehko tarjoilijamies sytytti pöydässä olevan pullokynttilän ja toi pöytään punaviinipullon. Tarjoilijasta tuli mieleen joku roistoa esittävä näyttelijä, jonka nimeä en nyt saa mieleen. Pian pöytään tuli erilaisia leikkeleitä, Parmankinkkua, tomaattia juustoa ja leipää. Kylmäksi illalliseksi tämä maistui hyvältä. Lopuksi tilasimme vielä jälkiruuat, joka kruunasi tämän viimeisen illan Italiassa. Illallisen hinnaksi kehkeytyi 52 €.

Perjantai 19.9.2008 Paluu arkeen

Aamulla meillä oli aikainen herätys ja aamupalalla olimme jo kello 7:15. Neljän tähden Art & Hotel tarjosikin erittäin runsaan ja maukkaan aamupalan, syötävää oli joka lähtöön. Nyt oli tarjolla myös nakkeja ja munakasta. Näillä eväillä maha tuli täyteen, eli ei tarvitsisi ainakaan ennen paluulentoa mitään syödä.

Runsas aamupala
Runsas aamupala

Viimeisen yön hinnaksi tuli 92 €, josta se 2 € oli wifin käytöstä. Respa tilasi meille taksin lentokentälle, joka olisi alle 10 km päässä. Taksi ajoi hotellin pihaan ja meidän takaa tullut nainen päättikin etuilla ja hyppäsi kyytiin. Onneksi, sillä ensimmäinen taksi oli joku vanha koirankoppi. Heti perään pihaan kurvasi Chrysler 300C, jonka takapenkille sitä mieluummin hyppäsikin. Vaikka Italiassa luottokortit käyvät yleensä joka paikkaan, niin tähän taksiin ne eivät kelvanneet. Onneksi mukana oli sen verran käteistä, että saimme kyydin maksettua. Hintaa en matkalle kyllä pysty muistamaan.

Paluulennolle

Olimme Orio al Serion kentällä kello 8:20 ja meidän paluulento Pirkkalaan lähtisi kello 10:15, eli sopivaan aikaan olimme paikalla. Aamu pilvinen keli muuttui odotellessa vesisateeksi, mutta se ei enää tässä vaiheessa haitannut.

Orio al Serio
Orio al Serio

Kone laskeutui Pirkkalaan kello 14:40, eli oli n. 20 minuuttua myöhässä. Saimme tavaramme ja nyt matka jatkui kohti Iisalmea. Ouninpohja sattui matkan varrelle, niin pitihän se ajaa läpi ihan huvin vuoksi. Illalla olimme Iisalmessa, mutta sieltä oli nyt kova paluu takaisin arkeen. Maanantaina piti olla töissä Helsingissä klo 9.

Ouninpohja
Ouninpohja

Yhteenveto

Yhdistetty formula- ja kiertomatka Italiaan oli onnistunut. Vajaa kaksi viikkoa meni, kuin siivillä! Pakettimatkana osa kokemuksista olisi mennyt varmasti ohi, joten tällaista omatoimimatkaa voin hyvin suositella kaikille seikkailunhaluisille.

Ei puhunut sanaakaan englantia, mutta oli muuten erittäin puhelias ja ystävällinen.

Italialaiset ovat erittäin ystävällisiä ja olivat aina valmiina auttamaan. Ruoka on hyvää, eikä ulkona syöminen ole välttämättä mahdottoman kallistakaan. Paikka pitää vaan katsoa huolella. Mielessä kannattaa pitää, ettei pihvien mukana ole yleensä lisukkeita, vaan perunat tms. pitää tilata erikseen. Majoitukset tuntuivat olevan aavistuksen hinnakkaampia, kuin Keski-Euroopassa. Luottokortit taas kelpasivat useimmissa paikoissa, mutta käteistäkin kannattaa olla varalla.

Olisihan se pitänyt muistaa, että lisukkeet pitää tilata vielä ruuan päälle erikseen.

Syyskuussa oli hyvä matkustella, sillä sesonki oli jo ohi. Tämän vuoksi moniin paikkoihin oli helppo mennä, eikä ruuhkia ja jonotuksia juuri ollut formulakisoja lukuun ottamatta. Pohjois-Italian sää on yleensä syyskuussa suomalaiseen makuun erittäin kesäinen, joten kesälomansa voi huoletta säästää myöhäisempään ajankohtaan.

Monzan viikonloppu oli poikkeus säiden suhteen, sillä Italian osakilpailu ajetaan lähes poikkeuksetta poutasäässä. Formulafanin kannatta yhdistää Maranellossa käynti reissun kylkeen, sillä siellä on paljon nähtävää. Jos tämä ei riitä, niin Modenassa on toinen Ferrari-museo. Modenassa on museonsa myös Maseratille.

Formulafanille formulakisan seuraaminen paikan päällä on elämys. Televisiosta katselemalla kisan kulusta pysyy paremmin kärryillä, mutta tunnelma on ainakin kertaluokkaa miedompi. 2008 autojen äänet olivat vielä kunnon kilpa-auton äänet, kun kaudesta 2014 lähtien formuloista ei paljon mekkalaa enää ole irronnut. Vaimeista nykyformuloiden äänistä huolimatta Monza on kyllä yksi kauden kohokohtia. Tämän kirjoituksen kokemuksia voi hyödyntää yhä kymmenen vuotta myöhemmin, mikäli matka on sinne suunnitteilla.

Sehän lähtisi aivan tuota pikaa ja näyttäisi olevan päivän viimeinen juna siihen suuntaan. Meille tuli kiire junaan, emmekä ehtineet edes lippuja ostaa.

Gardajärvellä oli myös hyvä viettää aikaa ja tekemistä siellä tuntuisi olevan pidemmällekin reissulle. Jos tykkää vuoristosta, niin silloin kannattaa mennä pohjoiseen. Järven eteläosassa maisemat ovat paljon tasaisemmat.

Rahaa tällaiseen reissuun saa kulumaan niin paljon, kuin haluaa. Pyrimme pitämään kulut kurissa valitsemalla mm. majoitukset hintahaarukan alapäästä, mutta kuitenkin kohtuullisen hyviltä paikoilta. Formulakisan pääsyliput olivat arvokkaat, mutta se oli tässä yhteydessä perusteltua. Huonolta paikalta ja huonolla näkemällä kokemus olisi mennyt osin hukkaan. Julkisilla liikennevälineillä pääsi hyvin kulkemaan paikasta toiseen ja niiden hinnat olivat edullisia. Kaikki kulut laskettuna reissun hinnaksi tuli karkeasti 1800 € hengeltä. Reissusta jäi hyvä mieli ja vastaavan matkan voisi tehdä toistekin. Ja niin me teimmekin, mutta se on taas toinen tarina.

Mikäli tykkäsit tästä kirjoituksesta, niin sitä saa toki jakaa vaikka alhaalta löytyvillä nappuloilla. Artikkelin voi myös arvostella aivan artikkelin yläosan tähdillä.

Kuvagalleria