Fujifilm Fujinon XF56mm F1.2 R -muotokuvaobjektiivi laajassa kokeilussa

by Ilkka Rytkönen

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä
 

Muotokuvaajan työkalu

85mm on se polttoväli, jota pidetään perinteisesti muotokuvaukseen erittäin sopivana. Tällä polttovälillä voidaan ottaa kuva niin, ettei kasvojen mittasuhteet vääristy. Kokovartalokuvissa pitää mennä hieman kauemmaksi, mutta keskustelu onnistuu vielä mukavasti kuvattavan kanssa. Myös häiritsevä tausta saadaan mukavasti pehmenemään. Koska Fujin kroppikerroin on 1,5, tarkoittaa se, että juuri 56 mm on se muotokuvaajan polttoväli.

XF56mm X-Pro1-rungossa
XF56mm X-Pro1-rungossa

Tämä on myös sopiva polttoväli, kun halutaan kuvata yksityiskohtia. Kapeahko kuvakulma jättää kuva-alan ulkopuolelle ei toivotut elementit. Muotokuvaobjektiivit eivät normaalisti tarkennu kovin lähelle, joten ilman apuvälineitä tällä ei kuitenkaan kuvata aivan pieniä kohteita.

Fujin muotokuvaobjektiivi on myös poikkeuksellisen valovoimainen

Fujin muotokuvaobjektiivi on myös poikkeuksellisen valovoimainen automaattitarkenteiseksi objektiiviksi, valovoiman ollessa f/1,2. Canon taitaa ollakin Fujin ohella ainoa valmistaja, jolta tällaisia tuotteita on tuotannossa. Käsitarkenteisia tätäkin valovoimaisempia objektiiveja on sitten tarjolla jo liuta.

Muotoilu ja tuntuma

XF56mm on jämerän oloinen ja laadukkaasti viimeistelty. Myös vastavalosuoja napsahtaa hyvin paikoilleen, mikä ei ole tavallista monissa Fujin objektiiveissa. Aukkorengas saisi olla hieman jäykempi. Nyt vaarana on, että asetettu arvo pyörähtää vahingossa väärään asentoon. Painoa on kertynyt reilut 400 grammaa, joka tuntuu sopivalta tämän kaltaiselle tuotteelle.

Vastavalosuoja napsahtaa hyvin paikoilleen, mikä ei ole tavallista monissa Fujin objektiiveissa.

Vastavalosuoja kiinnitettynä
Vastavalosuoja kiinnitettynä

Aukko- ja tarkennusrenkaan lisäksi objektiivissa ei ole muita säätimiä. Tietyissä tilanteissa olisi etu, jos jostain nappulasta tai tarkennusrenkaasta vetämällä voisi kytkeä käsitarkennuksen päälle ja apuna olisi tarkennusasteikko. Toisaalta käsitarkennus ei ole mielestäni kovin mukavaa tällaisella sähköisellä käsitarkennuksella ja automaatti hoitaa hommansa hyvin.

Kuvatessa

Käyttökokemukset perustuvat tuotteen käyttöön X-T1-, X-T10- ja X-E2-rungoissa.

Objektiivi toimii, kuten odottaa sopii. Tarkennus toimii mukavalla vauhdilla ja melko varmasti. Hämärässä se joskus saattaa sahailla, mutta pääosin vähässäkin valossa pystyy kuvaamaan huoletta.

Hääohjelmaa, X-T1, 1/100 s, ƒ/1.4, ISO 3200
Hääohjelmaa, X-T1, 1/100 s, ƒ/1.4, ISO 3200

Valovoima on mahtava etu kuvatessa vähässä valossa, kuten kirkoissa tai tunnelmallisesti valaistuissa juhlatiloissa. On paljonkin tilanteita, että tyypillinen zoomin hyvä valovoima f/2,8 ei riitä enää käsivaralta kuvaamiseen. Vakaajahan näissä tilanteissa toki auttaa, mutta se ei pysäytä kohteen liikettä. Jos herkkyys on jo maksimissa, niin valovoima on silloin ainoa keino saada liike pysähtymään.

Valovoima on mahtava etu kuvatessa vähässä valossa, kuten kirkoissa tai tunnelmallisesti valaistuissa juhlatiloissa

F/1,2 antaa paljon vapautta, koska salamaa ei tarvita juuri missään olosuhteissa apuvaloksi. Toki salamaa voi käyttää lisänä sitten muuten muuttamaan valon luonnetta, väriä tai suuntaa näissäkin tilanteissa.

Lähin tarkennusetäisyys on 70 cm, joka on tyypillisen pitkä potrettilaseille. Jossain haastattelussa Fujilta sanottiin, että minimitarkennusetäisyyden olisi voinut pienentää, mutta kuvanlaadun kustannuksella. Objektiivin käyttötarkoituksen huomioiden pitkähkö lyhin tarkennusetäisyys ei kuitenkaan usein haittaa. Ja tarvittaessa tarkennusetäisyyttä voi tuoda lähemmäksi hommaamalla loittorenkaan tai lähilinssin.

Sormus, apuna Raynox DCR-250 -makrolisäke, X-T1, 1/90 s, ƒ/4, ISO 6400
Sormus, apuna Raynox DCR-250 -makrolisäke, X-T1, 1/90 s, ƒ/4, ISO 6400

Koska Fujin kenno on täyskennoista pienempi, on vastaavan taustan epäterävyyden saavuttamiseksi käytettävä hieman suurempaa aukkoa. Tämä taas johtaa 1/180 s salamasynkka-ajan ja pienimmän herkkyyden (ISO 200) kanssa ongelmiin salamoiden kanssa operoivalle miljöömuotokuvaajalle. Tausta alkaa palamaan puhki, mutta tähän on onneksi lääke, eli harmaasuodin.

Eli laukussa on hyvä olla mukana ND8 tai ND16 -harmaasuodin, jonka avulla saadaan sitten salamakuviinkin riittävän lyhyt terävyysalue. Mutta harmaasuotimia on kyllä joutunut täyskennoistenkin kanssa käyttämään ajoittain, joten ei se sinällään ole mikään uusi asia.

Laukussa on hyvä olla mukana ND8 tai ND16 -harmaasuodin, jonka avulla saadaan sitten salamakuviinkin riittävän lyhyt terävyysalue.

Ei harmaasuodinta, X-T1, 1/180 s, ƒ/8, ISO 200
Ei harmaasuodinta, X-T1, 1/180 s, ƒ/8, ISO 200

Kuvanlaatu

Aukko f/1,2 on erittäin käyttökelpoinen keskialueelta, mutta reunat tuppaavat olemaan pehmeitä. F/1,8 parantaa tilannetta selkeästi reunapiirron ja kontrastin osalta ja aukolla f/2.8 päästään jo erittäin hyvään kuvanlaatuun. Aukon f/10 tienoilla diffraktio alkaa pehmentämään kuvaa. Vastavalossa kontrastikkaisiin paikkoihin ilmestyy kromaattista aberraatiota, mutta yleensä tämä ei ole pahasti häiritsevää. Häiriöt saa kyllä kuvankäsittelyssä aisoihin. Aberraatio on selvästi pienempää jo aukolle f/1,8 himmennettynä ja näyttää katoavan n. aukolla f/2,2. Vinjetointi on erittäin vähäistä ja omista testikuvistani sellaisen näkeminen on hankalaa.

Kukat, X-E2, 1/1200 s, ƒ/1.2, ISO 200
Kukat, X-E2, 1/1200 s, ƒ/1.2, ISO 200

Bokeh, eli epäterävänä piirtyvät alueet ovat hyvännäköisiä ja levollisia. Tämä on tosin myös mieltymysjuttuja, mutta itselleni aikakin kelpaa. Tosin hieman himmennettynä valonlähteet alkavat muuttua himmentimen muotoisiksi, eli hieman kulmikkaiksi.

Jos bokehia verrataan täyskennoisen 85 mm objektiivin tuottamaan jälkeen, niin ero ei ole suuri, mutta havaittavissa. Tässä on verrokkina nyt neljä kuvaa, joista voit itse päätellä asiaa. Neljäs kuva on Olympuksen 45mm objektiivilla otettu, jonka kroppikerroin on 2. Ehkä erot joissakin tilanteissa on suurempia, mutta suuntaa antava tämä testi ainakin on. Tästä aiheesta voisikin tehdä oman juttunsa sopivassa välissä.

Jos bokehia verrataan täyskennoisen 85 mm objektiivin tuottamaan jälkeen, niin ero ei ole suuri, mutta havaittavissa.

Perinteisesti on tututtu siihen, että käsivaralta saa vielä tarkkaa jälkeä muuttamalla polttovälin valotuksen osiksi. Eli esim. 200mm objektiivilla pitäisi käyttää suljinnopeutta 1/200 s tai lyhempää saadakseen terävän kuvan. Peilittömällä kuvatessa olen huomannut, että tätä sääntöä pitää hieman kiristää.

Peilittömät ovat sen verran keveitä, ettei massan hitaus toimi vakauttavana tekijänä enää niin hyvin. Siksipä nopeatempoisessa hääkuvauksessa pitää käyttää tällä objektiivilla mielellään 1/125 s tai nopeampaa suljinaikaa saadakseen riittävän onnistumisprosentin. Pidemmillä valotuksillakin saa toki tarkkaa jälkeä, kun on huolellinen kuvausasennon ja tekniikan suhteen.

Peilittömät ovat sen verran keveitä, ettei massan hitaus toimi vakauttavana tekijänä enää niin hyvin.

Tästä päästäänkin siihen, että olisiko tähän objektiivin voinut laittaa vakaajan? Olisi ehkä, mutta olisiko koko ja paino noussut liikaa. Eikä Fujilla ole runkovakaajia, aikakaan vielä. Toivon, että tulevissa rungoissa sellainen olisi. Sillä tavalla näistä hienosti piirtävistä objektiiveista saataisiin paremmin laatu lopulliseen kuvaan myös haastavissa olosuhteissa.

Kenkäleikki, X-T1, 1/100 s, ƒ/1.2, ISO 1250
Kenkäleikki, X-T1, 1/100 s, ƒ/1.2, ISO 1250

Kuvanlaatu on kuitenkin tosielämän kuvissa hyvää, eikä pahoja moitteita ole sanottavana. Suurimmilla aukoilla esiintyvä reunojen pehmeys on toisarvoinen seikka, enkä moiseen asiaan edes kiinnittänyt huomiota ilman testitaulun kuvaamista.

Kuvanlaatu on kuitenkin tosielämän kuvissa hyvää, eikä pahoja moitteita ole sanottavana.

 

APD?

Tästä objektiivista on olemassa myös versio nimeltään FUJINON XF56 mm F1,2 R APD, joka pitää sisällään apodisaatiosuodin parantamaan bokehia. Käytännössä vaikutus ei ole suuri, mutta isoilla aukoilla varsinkin valonlähteet piirtyvät siistimmin epäterävällä alueella. Perusversion hinta on n. 1100 euroa ja APD parisaataa tyyriimpi.

APD-versiota en ole päässyt kokeilemaan, joten arviot siitä perustuvat vain luettuun tietoon. APD-objektiivin tehollinen valovoima on perusmallia huonompi ja vaihetarkennus ei myöskään ole käytettävissä.

Loppupäätelmät

Fujinon XF56 mm F1,2 R on hieno objektiivi, joka kuuluu jokaisen Fujilla muotokuvia ottavan perusvarustukseen. Erittäin korkea valovoima auttaa liikkeen pysäyttämiseen ja kohteen erottamiseen taustasta. Tarkennus on riittävän nopea ja kuvanlaatu korkeaa tasoa. Reunojen hienoinen pehmeys suurimmalla aukolla ei ole paha puute.

Synttärit, X-T1, 1/125 s, ƒ/1.8, ISO 1600
Synttärit, X-T1, 1/125 s, ƒ/1.8, ISO 1600

Sääsuojaus ja kuvanvakaaja olisivat toki mukavia lisiä, mutta menee tämä nyt näinkin. Suhteellisen pienen kokonsa ja keveytensä vuoksi tämä on mukava ottaa mukaan. Sateisen potrettikeikan varalle Fujilla on sitten tarjolla XF50-140mm telezoom tai XF90mm potrettilasi.

Galleria

Olisin halunnut lisätä tähän enemmän tällä XF56mm objektiivilla otettuja hääpotretteja, mutta olen luvannut asiakkaille olla julkaisematta kyseisiä kuvia. Joten saattaa olla, että lisäilen tänne jossain vaiheessa jonkun kuvan lisää muista toimeksiannoista.

Jätä kommenttisi

Kommenttia

  • Ei kommentteja