Mikä

X-Pro2 on Fujifilmin ensimmäinen kamera uudella X-Trans III –kennolla ja X-prosessorilla. Tämä peilitön runko on valmistajan malliston tämän hetkinen loppulaivamalli juuri esitellyn X-T2:n ohella ja suunnattu ammattilaisille ja muuten vaan vakavasti kuvaukseen suhtautuville. Tästä kielii myös se, ettei kamerassa ole salamaa, täysautomaattimoodia tai muita valmiita kuvausohjelmia esim. maisemiin, muotokuviin, lemmikkikuviin, iltakuviin tai vastaaviin.

Lisätty kokemukset liikkuvan kohteen kuvaamisesta ja nopeasta muistikortin formatoinnista.

Kamera tulee päivittymään mitä ilmeisemmin useaan otteeseen seuraavan parin vuoden aikana, joten tämäkin teksti vanhenee samaa tahtia.

Kokeilu perustuu laiteohjelmaversioon 1.01. Kamera tulee päivittymään mitä ilmeisemmin useaan otteeseen seuraavan parin vuoden aikana, joten tämäkin teksti vanhenee samaa tahtia. Mahdollisuuksien mukaan yritän kuitenkin lisätä tarpeen mukaan korjauksia tekstiin päivitysten julkaisujen jälkeen.

Tärkeimmät ominaisuudet:

• 24 megapikselin X-Trans CMOS III –kenno
• ISO 200 – 12800
• 30 s – 1/8000 s suljinajat (sähköisellä sulkimella 1/32000 s)
• 91 tarkennuspistettä (valittavissa myös 325 pistettä) (alunperin oli 77/273)
• 1/250 s salamasynkka-aika
• Sarjakuvaus 8 kuvaa sekunnissa
• 2 muistikorttipaikkaa
• Hybridietsin (optinen sekä sähköinen)
• Videokuvaus FullHD 24/25/30/50/60 fps
• Wifi
• Sääsuojattu magnesiumrunko

 

Hyppäys kolmanteen sukupolveen

Fujifilm X-Pro2 on melkoinen päivitys alkuperäiseen X-Pro1:een nähden. Välistä on jäänyt tavallaan yksi mallisukupolvi kokonaan, eikä Fujin ensimmäinen mikrojärkkärimalli ole ollut käytännössä enää aikoihin se Fujin ykköstykki.

Uusi kenno ja prosessori

Yksi odotetuimmista uutuuksista on kenno, joka on nyt X-Transin kolmas sukupolvi. Pikselimäärä on lisääntynyt 16 megapikselistä 24:ään. Samalla myös kennon vaihetarkennus on ottanut harppauksen edelliseen mallisukupolveen verrattuna. X-Pro1:n ensimmäisen sukupolven kennosta vaihetarkennus puuttui kokonaan, eikä sen tarkennus ollut varsinkaan hämärässä kovin hyvä.

Uusi prosessori on vanhaa selvästi tehokkaampi ja osa sen mahdollisuuksista jää vielä reserviin. Kenties näitä mahdollisuuksia otettaan käyttöön jossain vaiheessa firmispäivityksillä. Uutta prosessoria käytetään myös muissa Fujin tulevissa malleissa.

Raudan puolesta X-Pro2:lla voisi kuvata myös 4K-videota, mutta ainakin tässä vaiheessa tarkkuudeksi on jätetty FullHD. Fujilta kerrotun perusteella tämä kamera jää myös tulevaisuudessa vaille 4K:ta, sillä tätä pidetään valokuvaajan kamerana. Ilmeisesti 4K-videon poisjättäminen johtuu myös siitä, ettei ylimääräistä hukkalämpöä kyetä ohjaamaan pois. Tämän tyyppisellä kameralla kuvaavat eivät kaipaa videota. Siitä kielii myös se, ettei kamerassa ole erillistä videonäppäintä kuvauksen käynnistykseen. Oletuksena tosin Fn1-näppäin käynnistää videokuvauksen.

Uusi prosessori on vanhaa selvästi tehokkaampi ja osa sen mahdollisuuksista jää vielä reserviin.

 

Muokattavuutta

Muokattavia funktionäppäimiä on nyt kaikkiaan kuusi kappaletta, joka tuntuu riittävältä määrältä. Epästandardi USB-liitäntä on vaihtunut standardimalliseen microusb-liintäntään. Liitännän kautta ei tosin voi akkua ladata, mikä olisi joissakin olosuhteissa, kuten automatkalla hyvä lisä. Pakkauksen mukana tulee oikeaoppisesti erillisakkulaturi.

Lyhin salamasynkka-aika on nyt 1/250 s ja se on valmiiksi merkattu suljinaikakiekkoon. X-Pro1:ssa ei lyhintä salamasynkka-aikaa edes voinut valita manuaalisalamoita käytettäessä, vaan piti käyttää aikaa 1/160 s. Sekin aika palautui joka kerta kuvaa katsellessa perusaikaan 1/125 s, mikä oli turhauttavaa. Toisin kuin X-T1:ssä, x-aikaakin voi eturullalla säätää muutaman pykälän suuntaansa. Tämä on toisaalta huono juttu, koska salamoilla kuvatessa suhteellisen herkkä eturulla saattaa lipsauttaa ajan esimerkiksi lukemaan 1/400, jolloin salama ei enää valaisekaan kuvan alaosaa.

Muistikorttipaikkoja on nyt kaksin kappalein, mikä on erittäin hyvä asia. Peilittömistä tuplakorttipaikat ovat toistaiseksi puuttuneetkin Leican SL-mallian lukuun ottamatta. Tässäkin asiassa on Leican kanssa menty samaa rataa, eli vain toinen korttipaikka tukee USH-II-kortteja. Ihmeellisessä asiassa on säästetty, joten tästä risuja. USH-II-kortit toki toimivat USH-I-paikassa, mutta vaan hitaammin. Hitaammin, kuin hitaammat UHS-I-kortit.

SanDiskin UHS-II U3 –kortti on nopein muistikorttipaikassa 1, mutta nopeus tippuu merkittävästi laitettaessa se muistikorttipaikkaan 2.

 

Käytännössä homma toimii

 

Tuntuma

X-Pro2 on monessa suhteessa tuttua Fujia, mutta monikin asia on muuttunut. Rungon vasen pääty on putsattu nappuloista, joten kuvatessa vasen käsi voi tukea kameraa objektiivin alta luonnollisella tavalla kaiken aikaa. Kaikki säädöt tehdään oikealla kädellä, mikä onkin järkevää.

Kamera asettuu kohullisesti käteen, vaikka ei olekaan X-T1:n veroinen. X-Pro2 on hieman suurempi ja kulmikkaampi, joten suurempi kahvakin olisi mukavampi. Käytännön kuvaustilanteissa kahva alkaa kyllä tuntumaan paremmalta, enkä edes kiinnittänyt asiaan huomiota hektisessä hääkuvauksessa. Kaikkien nappuloiden ja painikkeiden tuntuma on erinomainen etu- ja takarullaa lukuun ottamatta. Rullat toimivat rullauksen lisäksi painonappeina, mikä hieman heikentää niiden tuntumaa.

Suljinääni on erilainen, kuin aikaisemmissa Fujin malleissa. Nyt ääni on sellainen sähäkkä ja nopea. X-T1:ssä ja X-Pro1:ssa ääni on laiskemman kuuloinen, mutta voimakkuudeltaan samaa tasoa. Äänen saa kokonaan pois käyttämällä sähköistä suljinta.

Aluksi sain kerran kameran asetukset nollattua. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että uudessa kamerassa olisi pidettävä täyteen ladattua akkua vähintään 24 tuntia. Tämän jälkeen sisäinen varmistusakku on latautunut riittävästi ja se pitää asetukset muistissa, kun varsinaisen akun virta loppuu tai kameraan vaihtaa akkua. Ensimmäinen firmispäivitys ilmeisesti korjasi tämän pienen puutteen.

Uusittua valikkorumbaa

Valikot ovat saaneet pitkästä aikaa uutta ilmettä ja ehkä oli jo aikakin. Fujin aiemmat valikot olivat pysyneet kaikissa malleissa muuttumattomina vuosia. Sinällään valikot ovat olleet suhteellisen selkeät, koska valikkokohteiden määrä ei ole ollut näihin saakka mitenkään ylitsepursuavan runsas.

Valikoihin on ilmestynyt kohta "My". Tähän valikon osaan voi kerätä tärkeimmät toiminnot, joita tarvitsee usein. Mutta ei sinnekään kaikkea saa, mikä on harmi. Muistikorttien käyttötapa olisi yksi omaan valikkoon sopivista kohteita. Jäin kaipaamaan valikkomuistia. Menu aukeaa joka kerta valikon ensimmäisestä kohdasta, tai My-valikon ensimmäisestä kohdasta, mikäli sinne on laitettu asetuksia muistiin. Kuvaussession jälkeen jäi kyllä tunne, etteivät uusitut valikot ole vielä valmiit, vaan kaipaisivat selkeästi uudelleenjärjestelyitä. Mm. user-valikon sisältö pitäisi hajauttaa nopeammin saavutettavaksi.

Q-napin takaa aukeava pikavalikko on myös muokattavissa omiin tarpeisiin sopivaksi, eli tämä vähentää valikkoseikkailun tarvetta. Kaikki pikavalikon 16 kohtaa on muokattavissa ja pikavalinnaksi voi valita mieluisan toiminnon 24 säädön joukosta.

Aikaisemmin moitin tässäkin blogitekstissä hankalaa muistikortin formatointia. Siihen on kuitenkin kiertotie, eikä toimintoa tarvitse kaivaa syvältä valikoiden syövereistä. Alustus onnistuu siis pitämällä roskispainiketta pohjassa riittävän pitkään ja painamalla tämän jälkeen takarullaa. Tämän jälkeen ruudulle tulee formatointivalinta, josta voi valita ykkös- tai kakkospaikan. Näppärää.

Uusitut valikot ole vielä valmiit, vaan kaipaisivat selkeästi uudelleenjärjestelyitä.

 

Säätökiekot ja kauan kaivattu joystick

Iso-herkkyys säädetään nyt samasta kiekosta, kuin suljinaikakin. Säätö tapahtuu nostamalla suljinaikakiekkoa ja pyörittelemällä haluttu herkkyys kohdalleen. Haittapuolena tässä systeemissä on, että herkkyyden merkinnät ovat ylösalaisin, jos suljinajaksi on valittuna jokin pidemmistä ajoista. Toisaalta herkkyys näkyy koko ajan myös näytöllä ja etsimessä, joissa lukemat ovat aina luettavissa oikein päin. Käytännön tilanteissa herkkyyden säätö on toimiva, vaikkei ehkä olekaan kaikkein näppärin.

Valotuksenkorjailukiekko on nyt aikaisempaa suurempi. Tämä on vaan hyvä asia, koska valotuksenkorjailu on se säädin, jota pitää käyttää kaiken aikaa. Japanilaisen insinöörin visio kun tuppaa poikkeamaan suomalaisen kuvaajan näkemyksestä oikean valotuksen suhteen. X-Pro2:n valotusautomatiikka tosin kyllä tuntuisi antavan hyviä tuloksia ja yhdessä parantuneen dynamiikan kanssa valotus on aika huoletonta.

Valotuksenkorjailu on käytettävissä haarukalla –3...+3, joiden lisänä on vielä merkintä C, eli custom. Tässä asennossa valotusta korjaillaan eturullalla, jolloin säätöalue on peräti -5...+5 aukkoa. Tämän luulisi riittävän jo useimpaan käyttötarkoitukseen. Eturulla on vaan aika löysän tuntuinen varsinaiseen korjailukiekkoon verrattuna, eli itse en custom-asetuksesta piittaa. Custom-asetusta voi käyttää myös muistipaikkana, mikäli tarvitsee aina tietyn suuruisen valotuksenkorjauksen. C-asennon pykälöinnin tuntee sormenpäässä kiekkoon katsomatta.

Japanilaisen insinöörin visio kun tuppaa poikkeamaan suomalaisen kuvaajan näkemyksestä oikean valotuksen suhteen.

Joystick on erittäin tervetullut parannus tarkennuspisteen siirtelyyn. Tätä olen joskus Fujilta toivonutkin ja nyt toiveisiin on vastattu. Ilmeisesti joku muukin on kaivannut tätä toimintoa. Nyt neliohjaimen voi jättää tekemään muita asioita. Joystickin toiminta on täsmällistä ja tarkennuspiste liikkuu sinne, minne sen haluaa liikkuvan. On erittäin hyvä juttu, että joystick tuotiin myös syksyllä myyntiin tulevaan X-T2:een. X-Pro2:n jälkeen muiden Fujien tarkennuspisteen liikuttelu tutuu kömpelöltä.

 

Ainutlaatuinen hybridietsin

X-Pro-runkojen ja X100-kameroiden erityisominaisuuksiin on kuulunut hybridietsin, joka on myös X-Pro2:ssa. Tässä siis yhdistyvät sähköinen ja optinen etsin. Etuseinän vivulla vaihdetaan optisen ja sähköisen etsimen välillä.

Kuva on erittäin hyvä keskipäivän kovassa auringonvalossa ja X-T1:n etsin jää tässä suhteessa kauas taakse.

Etsin on mennyt eteenpäin joka suhteessa, paitsi kuvan koon puolesta. X-Pro1:een verrattuna kuva on huiman paljon terävämpi ja se myös päivittyy nopeasti. Päivitystahti on parempi, kuin X-T1:ssä. Valitettavasti etsin paljon pienempi, kuin X-T1:ssä. Etsin näkyy silmälasien kanssa vain kohtuullisesti, eli ei tässäkään suhteessa pärjää X-T1:lle. X-T1:stä tuttu osasuurennos kokonaisen kuvan vierestä puuttuu sähköisestä etsimestä.

Etsin on myös kirkas ja siitä näkee kuvan hyvin myös aurinkoisella kelillä. Kirkkauden voi valita käsin 11 tasosta tai jättää automaatin huoleksi. Automaattisäätö pelaa usein hyvin. Jos käytät harmaasuodinta, niin silloin automaattisäätö ei toimi, koska vallitsevan valon voimakkuus mitataan objektiivin kautta. Kirkkaimmallakin asetuksella kuva on sävykäs ja selkeä. Kuva on erittäin hyvä keskipäivän kovassa auringonvalossa ja X-T1:n etsin jää tässä suhteessa kauas taakse. Taakse jäävät tässä suhteessa myös Olympuksen PEN-F, EM-5 mark II ja Sony A7R II, eli tästä iso peukku Fujille. Etsien kumi voisi olla suurempikin, koska hajavalo pääsee nyt ajoittain sotkemaan näkymää myös ilman laseja kuvatessa.

Optinen etsin onkin mielenkiintoinen. Siihen on saatu mukaan paljon digitaalista informaatiota, kuten kaikki valotusparametrit, histogrammi ja vesivaaka. Optisen etsimen nurkkaan saa myös sähköisen etsinnäkymän. Tämä helpottaa käsitarkennusta, sillä kulmassa näkyvään kuvaan saa tarvittaessa suurennoksen tarkennuspisteen kohdalta. Tässä toimii myös tarkennusavut, eli digitaalinen leikkokuva tai korostusväri. Optisen etsimen sähköisen pikkukuvan saa päälle etuseinän vivusta toiseen suutaan kääntämällä.

Koska optinen etsin ei näe kuvaa objektiivin läpi, vaan hieman sivusta, niin silloin parallaksivirhe haittaa tarkkaa sommittelua. Mutta optinen etsin osaa näyttää valkoisen rajauskehyksen, jolloin sommittelu onnistuu aina. Kehyksen koko muuttuu polttovälin mukana, eli se toimii myös zoom-objektiiveilla. Tarkennusetäisyyden muuttuessa rajauskehys muuttuu oikeaksi. Parallaksivirhe vaikuttaa myös tarkennuspisteen sijaintiin optisessa etsimessä. Tämäkin asia on korjattu ja etsimessä näkyy parallaksivirheestä korjattu tarkennuspiste. Saattaa kuulostaa sekavalta, mutta vaikuttaisi toimivalta järjestelyltä.

Optisessa etsimessä näkyy hieman objektiivin kylkeä, paitsi käytettäessä aivan pienimpiä objektiiveja, kuten XF27mm pannaria tai XF35mmF2 R WR:ää ilman vastavalosuojaa. Tämä ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan kovin paha riesa ja optisen etsimen kautta voi käyttää jopa XF50-140mm telezoomia. Optinen etsin näyttää suunnilleen 14 mm objektiivia vastaavan näkymän, mutta valkoinen rajauskehys näkyy maksimissaan 18 mm laajakulmalla. Näin esim. 16-55mm zoomin laajakulma-asennossa tai kiinteällä 16mm objektiivilla todellinen rajaus on vaan arvattava, mikäli haluaa kuvata optisen etsimen kautta.

En käyttänyt kokeilun aikana optista etsintä, kuin kerran varsinaisen kuvauksen aikana. Vaikka voisi kuvitella, että siitä on paljon etua toimintakuvauksessa, niin ei se etu kuitenkaan ole niin iso. Sähköinen etsin on nimittäin sitä luokkaa, että sen päivitystahti tuntuu olevan hyvää tasoa nopean sarjakuvauksen aikanakin. Kohdetta on nyt paljon helpompi pitää etsimessä, kuin mitä on X-T1:ssä. Tuleva X-T2 pistää tästäkin paremmaksi suuremman päivitystahdin ansiosta, joten sitä kannattaa vauhtikuvaajien odotella.

Kiinteä näyttö

Takanäyttö on kooltaan 3 tuumaa ja mallia kiinteä. Näytön resoluutio on 1,6 megapikseliä ja tarkkuus riittävä kuvan terävyyden tarkistukseen. Jos kuvaat raakana, niin silloin sinun on tallennettava myös paras jpg-kuva, mikäli haluat tarkastella takanäytöltä tai etsimestä kuvaa kriittisemmin. Raakakuvan esikatselu tulee kuvatiedoston mukaan tallennetusta pienestä ja huonolaatuisesta jpg-kuvasta. Tämän vuoksi raakakuvaajankin pitäisi tallentaa samalla myös paras JPG-kuva, jolloin kuvan terävyyden tarkastelukin on mahdollista luotettavasti.

Näyttö on peilittömien parhaimmistoa kirkkaassa auringonpaisteessa, vaikka voisi olla kirkkaampikin. X-T1:n takanäyttö poltti vaaleat sävyt reilusti puhki kirkkaimmalla asetuksella, mutta X-T10:ssä asia korjattiin. X-Pro2:n näytön kuva pysyy myös hyvin hanskassa kaikilla kirkkaustasoilla, joten asia on siltä osin kunnossa.

Kosketusta näyttö ei tottele, eikä se ole kääntyvä. Kosketusta en kokeilun aikana kaivannut, mutta kääntyvyyttä kylläkin. Ennen kuin olin omistanut kääntyvänäyttöisen kameran, niin en sellaista kaivannut. Nyt kun kuvasi kiinteän näytön kanssa, niin oivalsi samalla kääntyvän näytön edut monissa tilanteissa. Normaalisti toki kuvaan etsimen kautta, mutta takanäyttöäkin on kätevä käyttää hankalista kuvakulmista kuvatessa.

Parempi automaattitarkennus

Jos tarkennusta vertaa X-Pro1:een, ei eroa voi olla huomaamatta. Sen verran nopeammin tämä uutukaisen tarkennus pelaa. Mutta on tarkennus parantunut X-T1:een verrattunakin ja eron huomaa ilman mittalaitteita toisilla objektiiveilla. Mutta erot taas joillakin muilla objektiiveilla ovat minimaalisia kirkkaassa huonevalaistuksessa kertatarkennusta käytettäessä. Seuraavassa vertailu X-T1:een.

Asia ei välttämättä ole ihan näin suoraviivainen, vaan tulokset olisivat varmasti erilaiset vähemmässä valossa tai vaikkapa yöllä puhumattakaan liikkuvan kohteen seurannasta. Näppituntuma on kuitenkin, että X-Pro2 seuraa liikkuvaa kohdetta hieman X-T1:stä paremmin. X-T1 on saanut matkan varrella useita tarkennusta parantavia päivityksiä. X-Pro2 on tässä vasta alkumetreillä ja kameran potentiaalia on vielä paljon käyttämättä. Odotettavissa on siis tarkennuksen paraneminen entisestään, joten ero X-T1:een ja muihin vanhemman sukupolven laitteisiin kasvaa.

Ennen hääkeikka testikuvia ottaessa huomasin, että harmaasuodinta käytettäessä henkilökuvien tarkennus oli usein hieman pielessä, jos kasvo- tai silmätunnistus ei ollut päällä. Hääpotretit kuvasinkin sitten pääpiirteittäin ND64-harmaasuotimella ja silmätarkennusta käyttäen. Tällä menetelmällä käytännössä kaikissa kuvissa tarkennus oli siellä, missä pitikin.

Tuli sellainen tunne hääkuvauskeikalla, että parantuneen tarkennuksen toiminnan huomasi kuvatessa kaiken aikaa.

Testikuvia tärkeämpää on toiminta oikeissa kuvaustilanteissa. Tuli sellainen tunne hääkuvauskeikalla, että parantuneen tarkennuksen toiminnan huomasi kuvatessa kaiken aikaa. Huomasin käyttäväni kasvo- ja silmätunnistusta nyt lähes koko ajan, kun X-T1:llä olen käyttänyt sitä ainoastaan muutaman kerran satunnaisesti. Tunnistus pelaa melkein aina ja vain muutaman kerran kasvotunnistus valitsi väärät kasvot kuva-alalta. Kasvo- tai silmätunnistustakin käytettäessä tarkennuspiste on siirreltävissä, joten homma pysyy kuitenkin kuvaajan hyppysissä. Kasvotunnistus kannattaa kytkeä oman funktionäppäimen taakse, jolloin se on helppo ottaa käyttöön tarvittaessa.

Tarkennuksen nopeutuminen on suhteellista, sillä nykyiset paremmat peilittömät pieksevät kertatarkennuksen nopeudessa ainakin muutamat peruspeilijärkkärit kittiputkineen. Tarkennuksen kohdistushan mikrojärkkäreillä on erinomainen, sillä tarkennustaso on kennolla. Tarkennuksen hienosäätöön ole tarvetta, kuten peilikameroilla. Tämä asiahan aiheuttaa joskus ongelmia perinteisellä kalustolla kuvaaville, varsinkin lyhyttä terävyysaluetta haettaessa.

Tarkennuspisteen koko kannattaa pitää mahdollisimman pienenä, mutta kuitenkin riittävän suurena. Liian suurella pisteellä on vaarana, että tarkennus harhautuu taustaan kohteen sijasta. Liian pieni piste taas voi vaikeuttaa tarkennusta tarpeettomasti. Pisteen koon säätö on rullalla nopeaa, joten asian kokeilu on helppoa. Tarkennuspisteitä on oletuksena valittavissa 77 kpl, mutta valittavaksi voi ottaa myös 273 pistettä. Käytännössä pienempikin määrä on yleensä riittävä. Jos on valinnut käyttöön 273 pistettä, niin tarkennuspisteen liikuttelu kuva-alalla muuttuu hitaammaksi. Ei sillä, että kamerasta loppuisivat tehot kesken, mutta kun jokainen piste on käytävä matkalla läpi.

Myös toimintakuvaukseen

Kokeilin X-Pro2:sta myös Suomen MM-rallissa Jyväskylässä ja tarkennusnopeus sekä varmuus ovat kertaluokkaa paremmat aiempaan Fujiin verrattuna. Tarkennus osaa nyt lähteä seuraamaan yllättäen kuva-alalle tulevaa autoa ja pitää sen tarkkana hyvällä varmuudella. Kohteen ja kameran väliset esteet ovat joskus ongelma, mutta usein tarkennus osaa olla välittämättä näistä.

Parhaat tulokset sain käyttämällä yhtä pistettä tai sitten vyöhykettä. Koko alan kattavaa laajaa seurantaa kokeilin, mutta tässä tapauksessa se ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Tulevassa X-T2:ssa on tarkennukseen liittyviä hienosäätöjä Canon-tyylisesti, joten sen jatkuvaa tarkennusta pääsee muokkaamaan paremmin kuvaustilannetta vastaavaksi.

Kokonaisuutena X-Pro2 tarkentaa liikkuvaan ralliautoon hienosti. Tarkennus on ottanut tarvittavan harppauksen ollakseen toimiva toimintakuvauksessa. Parhaat peilivehkeet tarkentavat melkein ajatustakin nopeammin ja reagoivat ärhäkämmin, eli vielä ei hätyytellä markkinoiden kärkeä, mutta varmasti peilittömien kärkeä kylläkin. Kamera voisi kyllä käynnistyä hieman nopeammin. Kuvaustilanne uhkaa melkein karata, jos kameraan laittaa virrat päälle vasta auton äänen kantautuessa korviin.

Tarkennus osaa nyt lähteä seuraamaan yllättäen kuva-alalle tulevaa autoa ja pitää sen tarkkana hyvällä varmuudella.

Manuaalitarkentajalle

X-Pro2:ssa on normaalit käsitarkennusavut, kuten tarkennuspisteen suurennos, focus peaking, ja Fujin oma digitaalinen leikkokuva. Tämän lisäksi tarjolla on sähköinen etäisyysasteikko, joka näyttää sinisellä janalla terävänä piirtyvän alueen. Tämä tekee objektiivissa olevan etäisyysasteikon melkeinpä tarpeettomaksi. Tämä ominaisuus oli minulta jäänyt aiemmissa Fujeissa liian vähälle huomiolle.

Perinteistä etäisyysasteikkoahan ei edes ole, kuin muutamassa X-objektiivissa. Sähköinen terävyysasteikko on vanhemmissa Fujin kameroissa poikennut objektiivissa olevasta, kuten joku on varmaan huomannut. Objektiivissa oleva asteikko on löysempi, ns. filmipohjainen, kun etsimen sähköinen etäisyysasteikko on pikselintirkistelijän asteikko. Eli jos sähköinen asteikko sanoo kuvan olevan tarkka joltakin etäisyydeltä, se on sitä myös pikselitasolla tarkasteltuna.

Nyt sähköisen terävyysalueen asteikon voi valikosta muuttaa filmipohjaiseksi, eli asteikon näyttämä terävä alue laajenee selvästi. Tällöin pikselitasolla kuvaa tarkasteltuna teräväksi osoitettu alue ei välttämättä enää olekaan täysin terävä.

Etäisyysasteikosta on hyötyä myös automaattitarkentajalle, koska tarkennuksen jälkeen näet, onko terävyysalue sopiva tarkoitusta ajatellen. Jos käytät sovittimilla muita objektiiveja, tai vaikkapa Samyangin manuaalilaseja, tällöin sähköinen etäisyysasteikko ei ole käytössä.

Valotus ja histogrammi

Oikea valotus on kuvan onnistumisen kannalta tärkeää, mutta kameroiden dynamiikan laajentuminen on tuonut tähänkin asiaan muutosta viime vuosina. Joissakin tilanteissa voi valottaa melkein miten vaan ja kuvasta saa aina vähintäänkin siedettävän. Toki jos halutaan ottaa kamerasta aina kaikki irti, niin silloin on kuitenkin tiedettävä, miten valottaa missäkin tilanteissa.

X-Pro2:ssa oleva kolmannen sukupolven kenno on tässä suhteessa kuitenkin parempi ja lievää ylivalotusta ei kannata pelätä.

Fujin arvioiva valotuksenmittaus toimii pääosin luotettavasti ja loogisesti, mutta valotuksenkorjailua pitää tässäkin käyttää apuna. Paljon on hehkutettu oikealle valottamisen tärkeyttä, mikä sinällään onkin järkevää. Tällä tavalla saadaan yleensä sopivasti valotettuja kuvia, jotka ovat valtavirtanäppäilijälle jo valmiita kuvia. Tässä tuppaa kuitenkin käymään helposti niin, että kirkkaimmat sävyt ovat palaneet puhki. Jos vaaleita sävyjä haluaa suojella, niin kuvaa pitää harkitusti alivalottaa ja nostaa tummia sävyjä myöhemmin kuvankäsittelyssä.

Fujin edellisen sukupolven kennot eivät sallineet oikeastaan yhtään ylivalotusta, sillä kaikki ylivalottuneet alueet olivat totaalisen puhki ja raja-alueen sävyliukua ei ollut oikeastaan ollenkaan. Raja näytti pahalta, joten ylivalotusta piti tämänkin vuoksi välttää. X-Pro2:ssa oleva kolmannen sukupolven kenno on tässä suhteessa kuitenkin parempi ja lievää ylivalotusta ei kannata pelätä. Sävyjä on pelastettavissa aiempaa paremmin ja ylivalottuneen alueen reuna on aikaisempaa paljon siistimpi.

Jos kamerasta haluaa saada kaiken irti, niin silloin kuvat pitää tallentaa raakana. JPG-tiedostojen dynamiikka ja jälkikäsittelyvarat kun ovat rajalliset. Jotta valottaisit oikein raakakuvan, niin apuna pitää käyttää histogrammia. Kuvatessa ja otettuja kuvia tarkastellessa ei voi nähdä raakakuvan histogrammia, vaan se esittää jpg-kuvan valotusta.

Jotta valottaisit raakakuvan oikein, niin efektien esikatselu on otettava pois päältä. Tämän jälkeen histogrammin käyttäytyminen muuttuu merkittävästi ja poikkeaa paljon vaikkapa X-T1:n vastaavasta. Tuntuu, ettei histogrammia saa millään vedettyä oikeaan reunaan. Osa siitä on kuitenkin harhaa, sillä histogrammille varattuun tilaan jää ympärille aina tyhjää tilaa. Tämä on jonkun verran ärsyttävä asia, mutta sen kanssa oppii elämään.

Valotusta oikealle vietäessä kuva alkaa näyttää etsimessäkin puhkipalaneelta, vaikka sitä ei vielä ehkä olisikaan. Tämä alkaa kieliä jo oikeastakin ylivalotuksesta, joten siinä kohtaa on viimeistään lyötävä jarrut pohjaan. Tällä tavalla saadaan kuitenkin aukon luokkaa oleva vaalean pään valotusvara käyttöön, joka on taas yhtä suureksi hyödyksi varjoja aukoessa.

Jos tallennat samaan aikaan jpg-kuvia, niin nehän palavat railakkaasti puhki tällä tavalla. Tätä ongelmaa voit pienentää laittamalla filmisimulaation asentoon Pro Neg. Std, vaaleiden sävy -2 ja tummien sävy -2. Tallaiset jpg-kuvat ovat sitten hieman lättänän näköisiä, mutta näistä voi ehkä tarvittaessa hieroa pikaisesti vaikkapa Instagrammiin heitettävät versiot.

Ylivalotuksen varoitus etsimessä olisi kyllä hyvä lisä oikean valotuksen hakemiseen, mutta eipä sitä vieläkään ole Fujin kameroihin saatu. Toivottavasti asiaan saataisiin korjaus jossain vaiheessa, sillä sen myötä histogrammi jäisi turhaksi. Visuaalinen varoitusväri saisi vietyä huomion histogrammin katselusta itse kuvan sommitteluun ja aiheen tarkkailuun.

Tuplakorttipaikat

Muistikortille kamera kirjoittaa samaa tahtia X-T1:n kanssa ja puskurimuisti on molemmissa saman kokoinen. Toimintakuvaaja tosin toivoisi hieman suurempaa puskurimuistia RAW-formaattia käytettäessä. JPG-kuville puskuria riittää melko pitkälle.

Sarjatulitesti nopeudella 8 kuvaa sekunnissa eri muistikorteilla. Ensimmäinen aika on puskurimuistin täyttymiseen menevä aika sarjakuvauksella ja toinen on täyden puskurimuistin muistikortille kirjoittamiseen kuluva aika. Perässä on vielä kuvamäärä, jonka kamera ehti ottaa puskuriin.

• Testi 1
• Testi 2
• Testi 3
• Testi 4

• Edellinen
• Seuraava

• Fujifilm
• kokeilu
• järjestelmäkamera
• mikrojärjestelmäkamera
• laaja kokeilu
• Fujifilm X-Pro2